tiistai 22. lokakuuta 2013

Lempipusero ja katuhuivi

 
Keväällä vierailin Merijärvellä Kehräämö Christinassa, ja ostin sieltä kilon koirankarvalankaa. Omasta koirasta villat ei valitettavasti ole, se projekti on vielä kesken vaikkei karvasta ole puutetta ollutkaan... Halusin langasta itselleni paksun ja lämpimän talvipuseron, jossa olisi palmikkokuvioita. Malliksi valikoitui jälleen Garnstudion sivuilta tällainen tunika, jonka toteutin sitten lyhyempänä puserona ja ilman korkeaa kaulusta. Pusero on tehty kokonaan pyörönä, eli saumojen ompelua tuli vain kainaloiden alle pienet pätkät. Kaarrokeosa oli oikea nautinto neuloa, ja muutenkin pyörönä ja kaarrokkeella neulominen oli mukavaa ja rentoa. Pusero on ollut paljon käytössä valmistumisen jälkeen (kuten kuvastakin näkyy), eikä vastoin ennakkoaavistuksia kutita niin paljon kuin voisi luulla. Koirankarvat tekee langasta vähän pörröisen ja kutittavamman kuin jos se olisi pelkkää lampaan villaa. Lanka on lämmintä ja minäkin neuloin tämän aika tiiviiksi, mutta tukahduttavan kuuma se ei ole. Lankaa meni yhteensä puoli kiloa, joten toisesta puolikkaasta tulisi vielä toinen pusero.
 
 
Huivi on Veera Välimäen suunnittelema Happy street. Olen ihaillut Veeran malleja pitkään, mutta tämä oli ensimmäinen jonka olen toteuttanut. Ainaoikeinneule ja lyhennetyt kerrokset tuottaa mukavan kuohkeaa pintaa huiviin, ja pituus tekee huivista mukavan käyttää. Lankana on erilaisia sukkalankoja, pohjan harmaa on Regiaa, turkoosi Araucaniaa ja siniharmaa itsevärjättyä Rellanaa. Lankaa meni vähemmän kuin olin varannut, tosin jätin yhden raidan alareunasta tekemättä. Lyhennetyt kerrokset on helppoja, tosin minulla jäi kuviokohtien rajalle aika ikävät reiät kääntökohtiin. Näin oli ravelryn mukaan käynyt muillekin, ehkä seuraavalla kerralla olisi järkevää kuitenkin nostaa käännetyt silmukat, vaikka ohjeessa sitä ei kehoteta tekemään. Muilta osin huivi oli yhtä aikaa rentouttava ja kiinnostava tehdä, voisin tehdä toisenkin.