tiistai 22. lokakuuta 2013

Lempipusero ja katuhuivi

 
Keväällä vierailin Merijärvellä Kehräämö Christinassa, ja ostin sieltä kilon koirankarvalankaa. Omasta koirasta villat ei valitettavasti ole, se projekti on vielä kesken vaikkei karvasta ole puutetta ollutkaan... Halusin langasta itselleni paksun ja lämpimän talvipuseron, jossa olisi palmikkokuvioita. Malliksi valikoitui jälleen Garnstudion sivuilta tällainen tunika, jonka toteutin sitten lyhyempänä puserona ja ilman korkeaa kaulusta. Pusero on tehty kokonaan pyörönä, eli saumojen ompelua tuli vain kainaloiden alle pienet pätkät. Kaarrokeosa oli oikea nautinto neuloa, ja muutenkin pyörönä ja kaarrokkeella neulominen oli mukavaa ja rentoa. Pusero on ollut paljon käytössä valmistumisen jälkeen (kuten kuvastakin näkyy), eikä vastoin ennakkoaavistuksia kutita niin paljon kuin voisi luulla. Koirankarvat tekee langasta vähän pörröisen ja kutittavamman kuin jos se olisi pelkkää lampaan villaa. Lanka on lämmintä ja minäkin neuloin tämän aika tiiviiksi, mutta tukahduttavan kuuma se ei ole. Lankaa meni yhteensä puoli kiloa, joten toisesta puolikkaasta tulisi vielä toinen pusero.
 
 
Huivi on Veera Välimäen suunnittelema Happy street. Olen ihaillut Veeran malleja pitkään, mutta tämä oli ensimmäinen jonka olen toteuttanut. Ainaoikeinneule ja lyhennetyt kerrokset tuottaa mukavan kuohkeaa pintaa huiviin, ja pituus tekee huivista mukavan käyttää. Lankana on erilaisia sukkalankoja, pohjan harmaa on Regiaa, turkoosi Araucaniaa ja siniharmaa itsevärjättyä Rellanaa. Lankaa meni vähemmän kuin olin varannut, tosin jätin yhden raidan alareunasta tekemättä. Lyhennetyt kerrokset on helppoja, tosin minulla jäi kuviokohtien rajalle aika ikävät reiät kääntökohtiin. Näin oli ravelryn mukaan käynyt muillekin, ehkä seuraavalla kerralla olisi järkevää kuitenkin nostaa käännetyt silmukat, vaikka ohjeessa sitä ei kehoteta tekemään. Muilta osin huivi oli yhtä aikaa rentouttava ja kiinnostava tehdä, voisin tehdä toisenkin.


maanantai 2. syyskuuta 2013

Maijatakki


 
Täällä on suollettu puikoilta sukkia sellaiseen tahtiin, että suunnittelin tämän postauksen koskevan niitä. Esittelen nyt kuitenkin tämän vihreän Gjestal Maijasta neulotun villatakin, joka on ollut valmiina ehkä jo pari kuukautta. Kuvien laatu on karmaiseva, mutta jos parempia jäädään odottelemaan niin voi olla että jäisi takki esittelemättä.

Neuletakki on tehty äidille, joka valitsi värin ja esitti joitakin toiveita ("neulo mulle villatakki"). Ohje on Dropsin sivuilta, sama jota olen käyttänyt aiemmin tässä ruskeaharmaassa versiossa. Maija on tosin ohuempaa lankaa, joten neuloin koon XL toivomuksenani päästä johonkin M-kokoiseen lopputulokseen. Melko hyvin se onnistuikin, takki on aika napakka mutta mahtuu päälle. Nappilistoja mietin vielä aika pitkään, ja lopulta päädyin neulomaan nuo etukappaleiden lettikaitaleet jälkikäteen erikseen. Siltä se vähän näyttääkin, jos olisin miettinyt vähän tarkemmin olisin tehnyt muutoksia tuohon alaosaan niin, että olisin ensin neulonut ainaoikeaa ja aloittanut letin vasta myöhemmin. Hihansuut, kaula-aukot ynnä muut reunukset on huoliteltu ainaoikeinneuleella.

 
Olin ostanut tähän takkiin Nappikikasta mainion keraamisen käsintehdyn lintunapin, joka oli aivan ihana, mutta jonka onnistuin mallaillessa pudottamaan kivilattialle. Joten se oikea nappi on vielä etsinnässä. Itselle tekisi mieli nyt syksyä vasten neuloa jotain raitaa, mutta vielä on niin monta projektia kesken, että koitetaanpa katsoa ne ensin loppuun. Ellen sitten ehdi aloittaa siinä välissä vielä muutamat sukat...

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kuura


Yksi tämän kesän tuotoksista on ohut Kuura -huivi. Alati kasvavasta lankakorista löytyi taannoisesta Haruni-huivista jäänyt vyyhti Zitronin Fligran lace -lankaa, josta pyöräytin tuon Milja Uimosen mainion huivin. Kuura on helppo ja näyttävä malli, joka sopii mielestäni erityisesti sellaiselle, joka aloittelee uraansa pitsikolmiohuivien parissa. Tämä huivi on tehty täysin ohjeen mukaan samalla määrällä mallineuleen toistokertoja, ja se venyi aika reilusti pingotusvaiheessa. Sama malli näyttää aika mukavalta myös paksummasta langasta toteutettuna, kuten Emmillä täällä.




perjantai 5. heinäkuuta 2013

Tuunaushommia


Muuton yhteydessä tuli taloon vanha jalkalamppu, sellainen armottoman vanhanaikaista sorttia oleva. Koska lamppu oli papan 50-vuotislahja, ei siitä raaskinut luopuakaan. Harmittaa etten huomannut ottaa valokuvaa lampusta sen alkuperäisessä asussa, mutta se oli juuri sellainen mitä kaikkien mummoloissa on ollut, kermanvärinen satiinivarjostin nauhojen ja rypytysten kera.


Varjostimesta irrotettiin kangas ja nauhat ja riisuttiin se kokonaan. Kehikko on alkuperäisessä kunnossa, sen maalaaminen uudestaan olisi ollut turhan työläs homma. Uudet vaatteet sille tehtiin siten, että tulostettiin tavalliselle tulostupaperille mustesuihkutulostimella noin A5 kokoisia kuvia, jotka oli skannattu vanhoista perhevalokuvista. Tulosteet laminoitiin, ja laminoidut kuvat on kiinnitetty kehikkoon verhonipistimillä. Tadaa, valaistu perhealbumi on valmis. 


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Perhonen vai revontuli?


Dropsin lehdessä nro 133 on heti kannessa tällainen melko tutulta näyttävä iso siksak-huivi, Ravelryssa löytyy nimellä Butterfly-shawl. Tutulta se näyttää siksi, että se on lähes yksi yhteen kaikkien tunteman Revontuli-huivin kanssa. Ja jos nyt tarkkoja ollaan, niin minulla tässä kävi niin, että olen neulonut huivin Revontulena, koska en saanut mitään tolkkua Dropsin ohjeen aloituksesta, joka oli minusta aivan kummallinen. En myöskään kauheasti tykkää Dropsin ohjeiden kaaviokuvista, joissa langankierrot merkitään silmukoiden väliin. Ihan loogista sinänsä, mutta mun aivot on tottuneet lukemaan kaavioita eri tavalla. Näistä kopioasioistahan aina vähän väliä puhutaan, ja nyt se on taas ollut selkeämmin kartalla Marimekon osalta. Garnstudio on mun mielestä vähän niinkuin Ikea sisustuspuolella, se osaa tehdä samalta vaikuttavia versioita hittiohjeista, mutta niin ettei sitä oikein suoraan voi kopioksikaan syyttää. Tämäkin malli on mielestäni siinä rajoilla. Huivin vaikutelma on sama, tekotapa on osittain sama, ohjeen aloitusta vaan on muutettu (huonompaan suuntaan) ja pitsireikärivejä on tiheämmässä kuin alkuperäisessä Revontulessa. Silti ei kai juridisesti voi sanoa, että se on kopio, koska tiettyjä osia on muutettu, ja tällä alalla ne rajat on niin häilyvät muutenkin. Ja loppujen lopuksi, molemmat ohjeet on ilmaisohjeita, joten suunnatonta vahinkoa siitä tuskin koitunee kenellekään?

 
Huivi on todellakin iso, reilua hartiahuivi kokoa, ja se on aivan oivallinen kevyt lämmike näin kesälläkin viileitä aamuja ja iltoja vastaan, joita juuri nyt ei tosin ole ollut kovin paljon. Huivi syntyi viidestä kerästä Drops Delight -pätkävärjättyä lankaa. Ohjeen mukaisessa mallissa värit on vähän himmeämmät, tässä versiossa pistettiin sitä mikä omaan silmään näytti kivalta, ja ihan loppuun tuollaista muihin värityksiin verrattuna laimeaa sinibeigeä. Kerällä ollessaan se näytti niin erilaiselta, että jos olisin itse valinnut värit niin en olisi edes ottanut sitä mukaan, mutta nyt kun se outo beige on tuossa huivissa, niin se jotenkin mukavasti näyttää tasapainottavan tuota väri-ilottelua. Jos jotakuta kiinnostaa, niin käyttämäni tarkka värijärjestys ynnä muut tiedot löytyy Ravelrysta täältä (ja saa ihan vapaasti kopioida).

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Yksinäiset lehdet


Tämä huivi on roikkunut mulla hengarissa jo jonkun viikon valmistumisensa jälkeen. En vieläkään tiedä, saako se jatkaa elämäänsä huivina vai olisiko parempi purkaa se pois ja tehdä siitä jotain muuta, pistää vaikka toisen langan kaveriksi johonkin isompaan projektiin. Lanka on Rowanin Purelife revive, ihanaa tweedmäistä silkkisekoitetta, ja tykkään siitä tosi paljon. Malli on kolmiohuivi nimeltään Lonely tree shawl, ja sekin on periaatteessa ok, mutta joku tässä avioliitossa nyt mättää.




Halusin tehdä itselleni keväthuivin, ja mulla oli jo pitkään ollut mielessä sellainen ronskimpi pitsi paksummasta langasta. Tämä malli tuntui sopivan siihen ajatukseen kuin nenä päähän, tuo lehtikuvio on kaunis ja tykkään erityisesti reunan ainaoikeasta ja nypyistä, ne tuo tähän malliin sitä jotain. Mutta sitten, se mikä tässä oli vähän pettymys on tuo lehtikuvion epäsymmetrisyys keskikohdassa, siis tuossa keskisilmukan kohdalla jossa mallin pitäisi peilautua nätisti. No, peilautuuhan se, mutta lehtikuvioista tulee epämääräisen muotoisia länttejä eikä mitään lehtiä. Tässä kohtaa mallin suunnittelijan olisi kannattanut vielä vähän miettiä, ja minäkin vain neuloa posotin perässä sen kummemmin ajattelematta että miten tässä käy. Tämä nyt ei varmasti kaikkia edes häiritsisi, ja riippuu siitä millä tavalla huivia pitää, että tuleeko "virhe" näkyviinkään.


Huivi on myös vähän liian pieni minun makuun. Käytin kaksi kerää, josta tuli ohjeen mukaiset kuvion toistokerrat, mutta kolmas olisi ollut tarpeen. Lanka on ihanaa ja tykkään väristä, mutta kokonaisuutena vaikutelma on vähän vaisu ja huivi on aika vetelä ja ryhditön. Kuvissa se näyttää ihan kauniilta, mutta käytännössä se minun päällä näyttääkin sitten toisenlaiselta... Taidanpa vielä hetken mietiskellä, jos keksin langoille parempaa käyttöä niin pistän tämän tekeleen sitten purkuun.


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Jos punaisesta tykkää...


Hmm. Saattoi nyt mennä vähän överiksi tämän langan kanssa: punaista ja pinkkiä ja oranssia, ja sitten pisteenä iin päälle sekaan vielä punaisia paljetteja.... Mutta huomautan tässä välissä, että minä en ostanut tätä lankaa, vaan äiti punaisen värin vimmassaan, ja minä siitä vain neuloin. Ensin siitä piti tulla maltillinen tuubihuivi, mutta lanka ei halunnutkaan olla maltillinen, vaan sanoi että siksak-kuvio tuntuisi kivemmalta. Sitten siitä tuli Revontuli. Mietittäväksi enää jää, että missähän tällaista huivia voisi pitää? Pikkujouluissa? Tämä huivi olisi myös aivan loistava prinsessaviitta jollekin pikkuneidille. Harmi vaan, että tässä taloudessa on vain sellainen nelijalkainen prinsessa, eikä viitta taida sen vauhdissa pysyä mukana.




Äiti sen sijaan itse oli keväisemmissä tunnelmissa, ja esittelen sen tuotoksen teillekin. Tämä on nyt sopivasti vapuksi valmistunut tuubihuivi. Lanka on ihanaa rouheaa 100% pellavaa, raidoitettu kahdella eri värillä. Malli on verkkoneuletta (*lk, 2oyht*), joka minusta aika mukavasti rikkoi tuon raidoituksen eri näköiseksi. Vai mitäs tykkäätte? Nyt on sitten huivit vapuksi ja ensi pikkujouluihin, vaikka eipä näistä huiveista ole aiemminkaan puutetta ollut... ;)



tiistai 16. huhtikuuta 2013

Lovikan uudet vaatteet


Tämä nyt ei ehkä ole taas aivan ajankohtaisimmasta päästä, mutta esittelenpä tällaiset paksut villalapaset näin huhtikuun vesisateisiin. Lapissa näillä voisi ehkä olla vielä käyttöä, tai ainakin sitten ensi talvena. Äiti näki jossain markkinoilla jollain henkilöllä tällaiset vähän villimmän väriset Lovikka-lapaset ja surutta apinoi itselleen samanlaiset. Lovikoista on ainakin Ruotsin puolella tainnut tulla aika trendi-ilmiö, ja tuota kirjontakuviota ja värejä on nähty yhdistettävän vaikka mihin. Nämä lapaset on neulottu kahdella värillä yhtä aikaa ja kirjonta on tehty pätkävärjätyllä sukkalangalla. Väreinähän voi käyttää mitä vaan, miltähän näyttäisi mustavalkoinen versio? Taustalla näkyy Varustelekasta hankittu armeijan huopa, jolle olisi sillekin tarkoitus miettiä jotain koristusta kenties vähän samaan Lappi-aiheiseen henkeen.






perjantai 5. huhtikuuta 2013

Neljäs laatuaan


Tänään valmistui tällainen kevyt keväthuivi. Siis todellakin kevyt, ei paina paljon mitään: 45 g. Lanka on uruguaylaista käsinvärjättyä alpakkasilkkikashmerea Manos Lacea ja reunan pitsimalli on taas Harunista. Pitäisiköhän kohta jo alkaa katella jotain uutta pitsimallia? Tämä Harunin pitsi vaan on niin helppo ja näyttävä. Langan väri oli minusta paljon kauniimpi vyyhdellä, niin kuin useinkin pätkävärjättyjen kanssa käy. Huivin loppuosassa värit alkoivat "lätäköityä" ja yksittäiset sävyt tulee paremmin esille. Mutta tuntu on kyllä melko luksusta, voin kertoa!


 


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

*


 
 

 

 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Sisko ja sen veli


Taisi johtua saapuvasta keväästä, että lankahyllyltä tarttui mukaan kirkkaan pistaasinvihreää alpakkaa. Sille kaveriksi vähän harmaata sukkalankaa, ja ajatuksissa oli perushuivi Baktus raidallisena, koska raitojakin keväällä tarvitaan. Pian kävi sitten selväksi, että sillä yhdellä kerällä pistaasinvihreää ei pötkitä kovin pitkälle, joten lisäksi piti laittaa kaikki jämäpussista löytyvät alpakan jämät väristä välittämättä. Sekoitus on oikeastaan ihan hyvä, vaikka pitkällisen mietinnän tuloksena en olisi noihin väreihin päätynyt kyllä millään. Pistaasia ja viininpunaista ja tummansinistä harmaan sekaan. Ehkä aina ei tarvitsekaan miettiä niin kovasti, tekee vaan.


Veljelle halusin tehdä samanlaisen, koska tiesin että se on isojen huivien ystävä. Veli sai sanella väritoivomukset, ja nehän oli tietysti sitä (minun mielestä toisinaan ehkä vähän yksitoikkoista) musta-harmaa-ruskea -osastoa. Sukkalankaa ja alpakkaa on siinäkin sekaisin, tunnusta tulee alpakan ansiosta aika mukavan pehmeä, joskaan ei sitten pesukoneen kestävä. Veljeä tarkempaa vaatekappaleiden syynääjää ei ole olemassakaan, joten toivon että huivi täyttää vaatimukset. Omaa huivia on kyllä tullut pidettyä päivittäin, Baktus vaan on niin kätevä malli. Kolmiohuiveissa on joskus vähän sitä ongelmaa, että päät jää liian lyhyeksi, mutta Baktus on juuri oikeanlainen pitkine päineen. Ja telkkarineuleena aivan ehdoton.


maanantai 4. helmikuuta 2013

Synttärisetti


Piti neuloa kaverille synttärilahjaksi vain sukat, mutta innostuin tästä pipomallista ja kokeilin sitäkin. Vaikka mun mielestä pipojen neulominen lahjaksi on aina vähän riskaabelia, koska koskaan ei voi tietää että passaako se sitten saajansa päähän oikeasti vai ei. No tämä pipo onneksi passasi (en tiedä onko sitä otettu pois päästä sen jälkeen ollenkaan....) ja itsekin tykkäsin siitä sen verran, että tulossa olisi joku neljä kappaletta lisää... itselle ainakin kahdessa värissä ;) Lanka pipossa on Dropsin Nepalia, eli halpakin piposta tulee. Sukkiin käytin yhden kerän Fabelia ja yhden kerän Delightia, aika riittoisaa oli.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Maanantai


 

 

Oulussa maanantai on valjennut lumipyryisenä ja synttärikukat on kuivuneet.
Viikonloppuna kannoin lankakaupasta kotiin säkillisen haaleanvihreää villaa, josta voisi syntyä vaikka tällainen kolmen leffan paita.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Puseroita pukkaa


Nyt siellä varmaan jo hieraisette silmiänne epäuskoisina, syystä että A) tätä blogia ylipäänsä on päivitetty ja B) tuloksena ei ole huiveja. On nimittäin neuletakkeja ja puseroita, kaikki kolme valmistunutta aivan yhdellä kertaa. Nyt kun näiden isompien neulomishommien kanssa on vihdoin päästy vauhtiin pitkällisen empimisen jälkeen, niin luulenpa että takaisin ei ole enää menemistä. Nämä isommat hommat nimittäin vie mukanaan aivan eri tavalla, melkein jopa maanisissa mittasuhteissa toisinaan. 

Ensimmäisenä esittelen tänään valmistuneen takin. Ohje on Dropsin ja lanka Karismaa, olen näin harrastuksen alkuvaiheessa päättänyt pelata varman päälle yksinkertaisten ohjeiden ja edullisten lankojen kanssa siltä varalta, jos homma vaikka saattaisikin jäädä kesken niin kuin se on jo monta kertaa tehnyt. Mutta ei tällä kertaa, nimittäin tämä takki valmistui vauhdilla. Ohje oli melko simppeli ja noudatin sitä muilta osin, paitsi nappilistat tein eri tavalla ja napitkin jätin pois. En ole oikein nappien ystävä, harvoin napittelen valmisvaatteitakaan. Koruja sen sijaan tykkään käyttää, ja napittomana tämä takki antaa niille hyvin tilaa. Lanka pehmeni ja venyi jonkin verran viimeistyksessä, joten jää nähtäväksi minkä verran se käytössä sitten nyppyyntyy. Nyt fiilikset on kuitenkin aika mukavat.



Ihan ensimmäinen valmistunut neuletakki on niukempi ja ruskeampi, sekin Dropsin ohjeella ja kaksinkertaisella Fabelilla neulottu. Alkuperäinen ohje on alpakalle, mutta halusin napakampaa ja valitsin sitten sukkalangan. Malli on tosi yksinkertainen, jujuna on harmaan ja ruskean langan yhdistämisestä syntyvä tweedpinta. Tämä ohje oli tosi hyvä ensimmäiseen neuletyöhön ja idean harjoitteluun, voin suositella. Kiperin kohta minulla oli nappilistat ja silmukoiden poimiminen, niin pieni asia ja silti vaan piti monta kertaa purkaa että sain näinkään siistiä jälkeä aikaan. Paljon tässä vaatteiden neulomisessa oppii kyllä. Neuletakki on ollut päällä ahkerasti valmistumisesta saakka ja ainakin tähän asti on pysynyt hyvin kuosissaan. Napiton on hänkin, alussa kokeilin siihen muutamia erilaisia nappeja mutta totesin että se ei niitä kaipaa.

Kolmas onkin sitten isompi pusero, joka on oikeastaan minun ja äidin yhteinen projekti, ja ollut vireillä jo monta vuotta. Lanka on kaksisäikeistä Hailuodon lampaan villaa, rasvaista, raskasta ja äärettömän lämmintä. Ohje on napattu Moda-lehdestä (nro 6/2008). Äiti on neulonut etu- ja takakappaleen sekä hihat, ja siinä muodossa pusero pötkötteli jossain kaapin pohjalla useamman vuoden kunnes minä perehdyin lettikaarrokkeeseen lyhennettyine kerroksineen ja kursin koko komeuden kasaan. Pusero on ollut äidillä käytössä tänä talvena lähes päivittäin, on kuulemma lämmittävyydessään aivan verraton. Tekisi mieli tehdä itsellekin sellainen kunnon pakkaspäivänpusero suomenlampaan villasta, mutta mallia vielä etsiskellään...