maanantai 29. elokuuta 2011

Terveisiä Lapista

Suunniteltu kesämatka Norjaan peruuntui, mutta kakkosvaihtoehtokaan ei ollut huono, nimittäin Lappi. Heinäkuun helteillä kävin Inarissa tutustumassa Suomen saamelaisten kansallismuseoon Siidaan ja Enontekiöllä pienemmässä saamelaiskulttuurin näyttelyssä Skierrissä. Molemmat on näkemisen arvoisia paikkoja, ja esittelevät laajasti saamelaisten kulttuuria. Minua kiinnosti erityisesti tietysti käsityöt ja tekstiilit.

Kautokeinon lapaset haluaisin neuloa itselleni. Perinteiset värit on valkoinen, punainen ja sininen, mutta mustapohjaisiakin versioita näin Inarin Sami Duodjissa. Siinä missä Siida ja Skierri esittelee saamelaisten kulttuuria yleisesti, käsityön todelliset taidonnäytteet on esillä (ja myynnissä) juuri Sami Duodjissa. Nämä kuvat ovat kaikki kuitenkin museoista.


Poron luusta valmistettu nauhapirta ja saamelaisille tyypillinen käyrän mallinen käpy.




lauantai 20. elokuuta 2011

Koetilkkurannekkeet


Tällaiset rannekkeet on viimeisimpänä pudonneet puikoilta. Tarkoitus oli vain testata lettimallin sopivuutta ihan toiseen projektiin, mutta päätinkin tehdä koetilkulle kaverin ja pyöräyttää niistä rannekkeet ja vielä toisetkin. Nämä taitaa olla minun tuhansista rannekkeista ainoat tasona neulotut, eli niissä on sauma. Oli ihan mukavaa tehdä vaihteeksi eri tavalla. Kaikki langat on peräisin jämälankapussista, ja sekalaisen tilkkutäkkimeiningin mukaisesti myös väriraidat on neulottu erikseen. Eiköhän näillä lettiraidoilla jo elokuun viilenevinä päivinä tarkene.



sunnuntai 14. elokuuta 2011





(Sattuuko joku tietämään tämän punakuorisen ja sinimarjaisen pensaan nimen? Aivan hurmaava laji. Ja kestää hyvin maljakossa.)

perjantai 5. elokuuta 2011

Punaista ja makeaa


Näin sadonkorjuuaikaan on marjojen lisäksi kypsynyt myös kaksi punaista käsityötä. Näistä ensimmäinen on äidille tekemäni punainen alpakkahuivi. Malli on Ravelrysta ilmaiseksi löytyvä oivallisen ihana Holden, ja lankana vuorottelee aavistuksen erisävyiset BC Garnin Baby alpaca ja Drops alpaca. Koko huivi on raidallinen, mutta raidat ovat melko huomaamattomia, ja se oli tarkoituskin. Äiti etsi tietynlaista tulista punaista huiviinsa, ja koska sitä ei löytynyt, päätettiin sekoittaa kaksi eri sävyä. En tiedä onko tämä täsmälleen se tulisen punainen joka äidillä oli mielessä, mutta onhan tuo melko punainen kuitenkin :)

Huivi valmistui hämmästyttävän äkkiä, neuloin sitä ehkä viikon. Sileä osa oli mukavaa neulottavaa telkkaria katsoessa. Hitaampaa oli sitten nirkkopäättely, jota tein ensimmäistä kertaa. Nirkot syntyy samalla kun silmukat päätellään: luodaan kaksi uutta silmukkaa, ja päätellään neljä. Lopputulos on kuitenkin aika koristeellinen ja sopii tähän malliin. Kun silmukat oli päätelty ja huivia testattiin kaulaan, se oli suoraan sanoen liian pieni. Mulla on ilmeisesti taipumus käyttää aina vähän liian ohuita puikkoja, vai mikä lienee vikana kun puikoilta putoavat kolmiohuivit on tapana olla liian pieniä. Perusteellinen kastelu ja pingotus kuitenkin teki taas ihmeitä. Minusta pingottaminen on melkein jännempää kuin neulominen, koska siinä syntyy aina silmin nähtävä muutos. Äiti taitaa suunnitella huivin päihin vielä jotain virkattavaa koristetta, ja minä suunnittelen neulovani tällä ohjeella vielä toisenkin huivin.


Äidin punainen käsityö on pieni virkattu mansikkapussukka, joka on tilaustyö ystävälle. Mansikka on virkattu ja kirjottu, ja siinä on punaruudullinen vuori. Ohjetta tähän ei ollut ollenkaan, ja ehkä juuri kehittelytyön (ja tosi ohuen langan) takia pussukkaa on tehty kuin iisakin kirkkoa, pitkään ja hartaasti. Tekijän silmään siitä kuulemma nappaa monta virhettä ja kohtaa, jotka nyt tekisi toisin, mutta minusta tämä on kyllä melkoinen aarre! Jos toinen vastaava pussukka joskus syntyy, niin sen siemeninä voisi olla vaikka pieniä helmiä.