tiistai 22. maaliskuuta 2011

Piristeitä






Mohairhässäkästä lähti pitsi pois, ja se muuttui heti paljon paremmaksi. Joskus vie kumman kauan ymmärtää, että aina oikein -neule voi ollakin se toimivin juttu. Turhaan ei kuitenkaan varoitella mohairlangan purkamisesta, se nimittäin on aika hermoja vaativaa hommaa. Neulominen sen sijaan sujuu sutjakkaasti. Tänään päivää on piristänyt mohairin lisäksi myös kevätvalo ja mummon kaapista löytynyt iso virkattu pitsipeitto. Peitto on tosi painava, ja etsii vielä paikkaansa (niin kuin niin moni muukin tavara tässä talossa).

2 kommenttia:

emmi kirjoitti...

jotenkin sitä ajattelee monesti, että aina oikein ei ole "tarpeeksi". hassua, koska se näyttää niin hyvälle. ja moni lanka on siten parhaimmillaan, mitä simppelimpi neulos.

mites se utuna? jospa sekin ois 'aina oikein' -lanka?

btw, blogin uusi look on raikas! :)

Pomsikas kirjoitti...

Joo, justiinsa tulee vähäteltyä aina oikein -reppanaa. Tuntuu, että aina pitäisi olla joku superupea pitsi tai vastaava. Mutta sille Utunalle kyllä pitää kuitenkin olla just se superupea pitsi ;) Vielä ei ole löytynyt.