keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Och samma på svenska..





... tai Eliina shawl vihreänä, kuten tuli luvattua. Valoa ei todellakaan enää juuri ole, kuten kuvistakin käy ilmi. Tämä itselle neulottu Eliina on siis tumman vihreä, vaikka kovin harmaalta kuvissa näyttääkin. Lanka on samaa Dropsin alpakkaa kuin edellinen keltainen huivikin. Tykkään erityisesti Drops Alpacan meleeratuista mix-sävyistä, ja läheltä katsottuna tässäkin langassa on nähtävissä jopa vähän violetteja kuituja vihreän seassa. Ihastuin väriin kaupassa, mutta nyt isona pintana se jostain syystä ei olekaan enää niin puhutteleva. Se on mielestäni ehkä jopa vähän synkeä. Kyllä Annin keltainen versio oli kauniimpi, vai mitä olette mieltä?

maanantai 31. lokakuuta 2011

Pilkahdus valoa





Lämmin syksy sen kuin tästä edes päin vain pimenee, mutta joitain keltaisia valon pilkahduksiakin on. Minä nyt vallan innostuin tästä Lankakomeron Eliina-huivista, ja tämän keltaisen jälkeen niitä on valmistumassa myös muissa väreissä. Eliina on tosi nopea ja sutjakka malli, keskiosaa paukuttelee kuin huomaamatta menemään telkkaria katsoessa, ja lopuksi palkkiona on helppo mutta näyttävä pitsi.


Tämä keltainen huivi on tehty lahjaksi, toivottavasti se lämmittää saajaansa. Lanka on Dropsin alpakkaa, ja keriä kului kolme kappaletta. Tykkään kovasti tästä lämpimästä, vähän murretusta keltaisesta. Omaan puikoilla olevaan huiviini valitsin metsän vihreän sävyn samasta langasta, jospa sekin ehditään vielä täällä esitellä ennen kuin valo kuvaamiseen loppuu.


sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Bisbis ja mohairhässäkkä


Kevään projektina oli mohairhuivi, jota tehtiin ensin kovalla innolla ja sittemmin ei enää niin kovalla innolla. Ensin aloitin sen sileänä neuleena reikäpitsiriveillä koristettuna, mutta totesin pian, että langan väri tulee paremmin oikeuksiinsa pelkkänä ainaoikein neuleena. Koska tällaista ohutta mohairia ei todellakaan voi purkaa (piti kokeilla ennen kuin uskoin), niin se alun reikäpitsirivihässäkkä sai jäädä paikoilleen. Lanka on Austermann Kid Silk, kaikessa keveydessään tosi ylellisen tuntuista, mutta neuloessa päästi vähän väriä. Saa nähdä miten sitten käytössä käy.


Sitten tylsähköt perusneulomistarpeen täyttävät projektit jatkuu sukkien muodossa. Talvella neulottujen Sukulaku-sukkien kaveriksi syntyi kesän luennoilla harmaat raitasukat, olkoon nämä siis vaikka Bisbis-sukat. Resepti on sama, perusraitaa ja varren joustinosassa lettejä. Tosi yksinkertaista, mutta aika mukavaa ja rentoa neulottavaa. Mikäs se onkaan se kolmas täytelakritsi, se valkotäytteinen? Sellaisia sukkia ei taida kuitenkaan enää tulla ;)


maanantai 29. elokuuta 2011

Terveisiä Lapista

Suunniteltu kesämatka Norjaan peruuntui, mutta kakkosvaihtoehtokaan ei ollut huono, nimittäin Lappi. Heinäkuun helteillä kävin Inarissa tutustumassa Suomen saamelaisten kansallismuseoon Siidaan ja Enontekiöllä pienemmässä saamelaiskulttuurin näyttelyssä Skierrissä. Molemmat on näkemisen arvoisia paikkoja, ja esittelevät laajasti saamelaisten kulttuuria. Minua kiinnosti erityisesti tietysti käsityöt ja tekstiilit.

Kautokeinon lapaset haluaisin neuloa itselleni. Perinteiset värit on valkoinen, punainen ja sininen, mutta mustapohjaisiakin versioita näin Inarin Sami Duodjissa. Siinä missä Siida ja Skierri esittelee saamelaisten kulttuuria yleisesti, käsityön todelliset taidonnäytteet on esillä (ja myynnissä) juuri Sami Duodjissa. Nämä kuvat ovat kaikki kuitenkin museoista.


Poron luusta valmistettu nauhapirta ja saamelaisille tyypillinen käyrän mallinen käpy.




lauantai 20. elokuuta 2011

Koetilkkurannekkeet


Tällaiset rannekkeet on viimeisimpänä pudonneet puikoilta. Tarkoitus oli vain testata lettimallin sopivuutta ihan toiseen projektiin, mutta päätinkin tehdä koetilkulle kaverin ja pyöräyttää niistä rannekkeet ja vielä toisetkin. Nämä taitaa olla minun tuhansista rannekkeista ainoat tasona neulotut, eli niissä on sauma. Oli ihan mukavaa tehdä vaihteeksi eri tavalla. Kaikki langat on peräisin jämälankapussista, ja sekalaisen tilkkutäkkimeiningin mukaisesti myös väriraidat on neulottu erikseen. Eiköhän näillä lettiraidoilla jo elokuun viilenevinä päivinä tarkene.



sunnuntai 14. elokuuta 2011





(Sattuuko joku tietämään tämän punakuorisen ja sinimarjaisen pensaan nimen? Aivan hurmaava laji. Ja kestää hyvin maljakossa.)

perjantai 5. elokuuta 2011

Punaista ja makeaa


Näin sadonkorjuuaikaan on marjojen lisäksi kypsynyt myös kaksi punaista käsityötä. Näistä ensimmäinen on äidille tekemäni punainen alpakkahuivi. Malli on Ravelrysta ilmaiseksi löytyvä oivallisen ihana Holden, ja lankana vuorottelee aavistuksen erisävyiset BC Garnin Baby alpaca ja Drops alpaca. Koko huivi on raidallinen, mutta raidat ovat melko huomaamattomia, ja se oli tarkoituskin. Äiti etsi tietynlaista tulista punaista huiviinsa, ja koska sitä ei löytynyt, päätettiin sekoittaa kaksi eri sävyä. En tiedä onko tämä täsmälleen se tulisen punainen joka äidillä oli mielessä, mutta onhan tuo melko punainen kuitenkin :)

Huivi valmistui hämmästyttävän äkkiä, neuloin sitä ehkä viikon. Sileä osa oli mukavaa neulottavaa telkkaria katsoessa. Hitaampaa oli sitten nirkkopäättely, jota tein ensimmäistä kertaa. Nirkot syntyy samalla kun silmukat päätellään: luodaan kaksi uutta silmukkaa, ja päätellään neljä. Lopputulos on kuitenkin aika koristeellinen ja sopii tähän malliin. Kun silmukat oli päätelty ja huivia testattiin kaulaan, se oli suoraan sanoen liian pieni. Mulla on ilmeisesti taipumus käyttää aina vähän liian ohuita puikkoja, vai mikä lienee vikana kun puikoilta putoavat kolmiohuivit on tapana olla liian pieniä. Perusteellinen kastelu ja pingotus kuitenkin teki taas ihmeitä. Minusta pingottaminen on melkein jännempää kuin neulominen, koska siinä syntyy aina silmin nähtävä muutos. Äiti taitaa suunnitella huivin päihin vielä jotain virkattavaa koristetta, ja minä suunnittelen neulovani tällä ohjeella vielä toisenkin huivin.


Äidin punainen käsityö on pieni virkattu mansikkapussukka, joka on tilaustyö ystävälle. Mansikka on virkattu ja kirjottu, ja siinä on punaruudullinen vuori. Ohjetta tähän ei ollut ollenkaan, ja ehkä juuri kehittelytyön (ja tosi ohuen langan) takia pussukkaa on tehty kuin iisakin kirkkoa, pitkään ja hartaasti. Tekijän silmään siitä kuulemma nappaa monta virhettä ja kohtaa, jotka nyt tekisi toisin, mutta minusta tämä on kyllä melkoinen aarre! Jos toinen vastaava pussukka joskus syntyy, niin sen siemeninä voisi olla vaikka pieniä helmiä.


perjantai 3. kesäkuuta 2011

Suvivirsipäivänä






...alkaa kesä!

maanantai 30. toukokuuta 2011

Tibu


...eli tipu. Näin siinä käy kun on kiire ja kamera talviunessa. Mutta täällä sentään neulotaan taas :) Malli on kirjasta Haapsalu shawl. Miten ois tipu utunasta?

torstai 12. toukokuuta 2011

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Väriä jämistä


Kesken muiden neuleprojektien keksin kaivaa kätköistä sukkalangan jämiä ja tehdä niistä sukat, tai tarkemmin sanoen sukan varret. Nuorena minulla oli tapana neuloa pelkkiä sukan varsia, koska en vielä osannut tehdä kärkeä. Kären teko jäi sitten äidille, mutta minä sain toteuttaa visioitani väriyhdistelmistä varsiin. Nämä sukat toteutui nyt vähän samalla idealla, paitsi että nykyään osaan jo neuloa kantapäät ja kärjetkin :)

Oli aika yllättävää, kuinka paljon lankaa niissä lukuisissa keränlopuissa onkaan, niin säälittäviltä nyttysiltä kuin ne jossain lankakorien pohjilla näyttääkin. Minulla oli ehkä noin kymmenen kerän loppua, ja niistä olisi tullut taatusti toisetkin yhtä pitkät varret. Kärjistä halusin neutraalin yksiväriset, vaikka toki raidoitusta olisi voinut jatkaa loppuun saakka. Suurin kynnys näiden moniväriraidoitusten tekoon on tietysti langanpäiden päättely, ja sen ratkaisin tekemällä vain reippaasti solmun värinvaihtumiskohtaan ja neulomalla langanpäät sinne sekaan. Värinvaihtumiskohdassa onkin nyt siis porras, ja nähtäväksi jää miten päättelyt tulee kestämään käytössä ja pesussa.


Raitavärien suunnittelu oli melkein yhtä hypnoottista hommaa kuin räsymaton värien sommittelu. Ja yhtä lailla kuin räsymatoista voi bongata mummolan keittiön verhoja ja äidin nuoruuden kesämekkoja, näistä sukista voi tarkistaa, että minkä kaiken värisiä sukkia sitä on tullut viime aikoina neulottua ja kenelle. Sukat ei ole symmetriset eikä samanlaiset keskenään, mikä minusta veisi juuri sen sommittelun ilon. Yritin tukkia mukaan myös monivärisiä sukkalankoja, mutta täytyy kyllä sanoa että paljon selkeämpi lopputulos tulee jos käyttää vain yksivärisiä.


tiistai 29. maaliskuuta 2011

Mini-Citron


Citron on ensimmäinen neulomani kolmio (tai puolipyöreä) huivi, ja tekniikan harjoitteluun se sopii mielestäni hyvin. Eli toisin sanoen se on helppo tehdä, välillä ehkä vähän tylsäkin. Mallin jujuna olevat rypyt ja rimpsut tulee, kun silmukoita lisätään reilusti ja sitten taas kavennetaan pois. Positiivista oli sekin, että ohje löytyy myös suomennettuna.


Lankana käytin Katia olé socks duettoa, joka sopii mielestäni huivilangaksi tosi hyvin. Ihastuin ensisijaisesti väreihin, mutta lanka on muutenkin mukavan pehmeää ja helppoa neulottavaa. Mitään tiheyksiähän en tietenkään tapojeni mukaisesti tarkistanut, joten tässä kävi sitten niin, että yhdestä 420 m kerästä tuli tälläinen miniversio Citronista. Puikkoina taisin käyttää 3,5 tai 4 pyöröpuikkoa. Lanka loppui kesken reunuksen röyhelön päättelyvaiheessa, mutta onneksi löysin melkein vastaavan väristä sukkalankaa eikä eroa valmiissa työssä edes huomaa. Pingotuksessakaan huivin koko ei paljon kasvanut, vaikka niin toivoin. Mitään hartiahuivia tästä ei tullut, mutta käy kaulurista. Käytössä se on jo muutaman kerran ollutkin, ja violetin ja vihreän sävyt ihastuttaa aina vaan.