torstai 22. heinäkuuta 2010

Sinililaa


Blogimaailmassa on ollut nyt hiljaista, muualla sen sijaan tohinaa. Olen totutellut uuden kodin ikkunoista avautuviin näkymiin. Käsitöitä on tehty ja valmiitakin tuotoksia on, mutta kuvauspuuhat on jääneet vähemmälle. Ehkä tästä kohta ryhdistäydytään sen kuvaamisenkin osalta. Viime viikolla eräänä sateisena päivänä kattilasta putkahti siniviolettia sukkalankaa, ja tällä kertaa värjäsin ihan tavallisilla teollisilla happoväreillä. Kylläpä oli helppoa ja nopeaa kasvivärjäyksen jälkeen, ei mitään ojan pientareilla huhkimisia eikä siivilöintejä, sen kun kaatoi väriä kattilaan. Väri on jälleen tahallisesti epätasainen, sinistä ja lilaa. Liian suurista värieroista en tykkää, siispä sävyt ovat aika saman vahvuiset. Kuvan kivet on tuunattu vuosia sitten sabluunan ja tavallisen mustan tussin avulla.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Puusohvan uudet pallot


Äidin keittiön puusohva kaipasi uutta patjakangasta. Ikealla on myynnissä pallokuvioista palakangasta, mutta se oli tarkoitukseen liian kapeaa ja päätin toteuttaa oman version. Tarvittiin pellavaa, painoväriä, pensseli, silitysrauta ja pari tuntia.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Raparperi, koivu ja horsma


Hannan kanssa päätettiin kokeilla tänä kesänä kasvivärjäystä. Kursseillekin oli tarkoitus mennä, mutta ei mahduttu enää ryhmään mukaan. Onneksi kasvivärjäys onnistuu aika yksinkertaisillä välineillä myös kotioloissa hellalla. Isot kattilat on löytyneet kirppareilta, puretusaineet apteekista, ja värikasvit pihalta. Olen kokeillut kasvivärjäystä pienimuotoisesti joskus aikaisemminkin, mutta kyllästyin siihen, että alunapuretuksella ja vihreitä kasveja käyttämällä kaikesta tuli tulokseksi aina vain keltaista. Tällä kertaa onnistuttiin saamaan vihreämpiä sävyjä, kun käytettiin värjättävän langan pohjavärinä harmaata ja kokeilemalla purettaa myös kuparivihtrillillä. Kuparivihtrillin käyttö tosin vähän arvelutti, purkin kyljessä on sen verran varoitusmerkkejä että hirvitti. Kuparivihtrilli on vaarallista ympäristölle, sitä ei saa päästää veteen, eikä se niin kovin terveellistä ole ihmisellekään. Onneksi kasvivärjäyksessä käytettävät määrät on hyvin pieniä.


Värikasveina käytetiin raparperiä (lehdet ja varret) ja koivunlehtiä ja maitohorsmaa. Ensin tehtiin kaksi värilientä keittämällä väri irti kasveista. Reilun tunnin keitto riitti molemmille. Seuraavaksi siivilöitiin kasvinosat pois väriliemestä, mikä oli raparperin kohdalla aika työlästä, koska se hajoaa veteen. Paras tapa oli siivilöidä raparperivesi harsokankaan läpi.


Värjäämään päästiin vasta seuraavana päivänä, ja väriliemiä on vieläkin jäljellä eli värjäilyt jatkuu edelleen. Tähän mennessä kertynyt saldo on seuraavanlainen:


Ylin lanka on Finnwoolin kampalankaa, alunperin vaalean harmaata. Värjätty raparperillä ja puretettu kuparivihtrillillä, josta lopputuloksena syntyi murrettu vaalea vihreä. Keskimmäinen lanka on myös Finnwoolia, alunperin tumman harmaata, ja se on värjätty koivu-horsma -sekoituksella ja puretettu alunalla. Alimmainen lanka on Fritidsgarnia, alunperin vaalean harmaata, värjätty raparperi- ja koivu-horsma -cocktaililla ja puretettu alunalla. Lankojen sävyt on luonnossa vähän kirkkaampia kuin miltä ne kuvassa näyttää. Alunalla saa aikaan siis keltaista, mutta harmaa pohjaväri muuttaa langan näyttämään vihreältä. Sinisellä kuparivihtrillillä puretettaessa kupari saa keltaisen liemen sävyttymään vihreäksi.

Työläästä (ja sääskien täyteisestä) kasvien keruu- ja keittovaiheesta päästyä kasvivärjäys on aika jännittävää puuhaa.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Lohikäärmelapaset


Okei, kesän lapaset nro 2 tulee tässä, ja nämä mahdollisesti raivaa tiensä mun uusiksi lemppareiksi. Vaikka onhan ne vähän oudot, ja ehkä justiinsa siksi ne onkin niin kivat. Lanka on Ilon alekorista napattu hurjan vihreä Gjestalin Vestlandsgarn, täyttä villaa. Malli on oma, mää niin tykkään näistä nypyistä että niitä tulee aina välillä neulottua. Kaapista löytyy jo aiemmin tehdyt samanlaiset punaiset. Lankaahan tuo nyppypinta vie aika reilusti, jopa enemmän kuin palmikot. Menekki näihin lapasiin oli melkein 100 g.

Jos lähipiiriin kuuluu lapsia tai lapsenmielisiä, tällä systeemillä voisi valmistaa aika hauskat lohikäärmekäsinuket. Vähän muokkaisi peukaloa leveämmäksi ja ompelisi punaisen kielen ja silmät ja lohikäärme olisi valmis.