torstai 27. toukokuuta 2010

Puu

Hämeenlinnassa asuntoni ikkunasta näkyi vaahteran latva. Vaahtera yhdistettynä alati muuttuvaan taivaaseen oli kuin taulu, joka vaihtoi ilmettään joka päivä. Puu oli siellä kun minä tulin, ja puu jäi sinne kun minä lähdin. Mitä seuraavan kodin ikkunasta näkyy, on vielä arvoitus.


5 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Tuli jotenki haikea fiilis. Paitsi, että on superihanaa, ettet ole enää niin kaukana :)

Emmi kirjoitti...

on vain haikeaa. mutta ainahan se lähteminen on.

Taina kirjoitti...

Mielettömän upeita kuvia.

Tuossa kieltämättä yhdistyy kaksi asiaa, joiden kauneutta jaksan aina ihastella ja ihmetellä. Viimeksi toissapäivänä teki mieli pysäyttää moottoritielle kuvaamaan taivasta.

Pomsikas kirjoitti...

Joo totta, lähteminen on aina haikeaa, mutta onneksi se haikeus yleensä haihtuu aika nopeasti.

Tuota puuta oli hauska kuvata, taivas voi olla hieno niin monella eri tavalla. Mitä lie naapurit miettineet kun ikkunassa kameran kanssa häärin... ;)

E. kirjoitti...

aivan ihanat kuvat, niisk!