lauantai 27. maaliskuuta 2010

Pitsiä kerrakseen


Jo pitkään puikoilla roikkunut äidin tilaama pitsikauluri valmistui viimein. Olipa jotenkin tuskainen työ. Ensin pyöröpuikko oli liian pitkä ja neulominen oli vaivalloista. Sitten se vähän helpottui oikean mittaisten puikkojen myötä, mutta en nyt siltikään aivan nautinnoksi sitä kuvailisi. Mallineule, jonka bongasin netistä elann.comin sivuilta (ilmaisiin ohjeisiin ei näköjään enää kirjautumatta pääse), on todella kaunis, mutta runsaiden nurjien silmukoiden, palmikoiden ja siirtyvän mallikerran rajan takia se oli myös aika työläs tehdä, eikä se tullut hirveän hyvin toimeen valitsemani langan kanssa. Lanka on Trekking Pro Natura, villan ja bambun sekoitus, ja neuloessa tuntui että se on tähän malliin vähän liian ohut. Palmikoiden salmiakkikuviosta olisi varmaan tullut runsaampi vähän paksummalla langalla. Toisaalta väriltään ja käyttömukavuudeltaan Pro Natura on kyllä ihana, ja ohuuden ansiosta kauluri on aika kevyt.

Kun olin pakertanut kauluria parin mallikerran verran äiti armollisesti antoi luvan päätellä silmukat, ja keksi että neulotaan molempiin reunoihin erilliset reunapitsit, joilla näyttävyyttä ja kokoakin saatiin vähän lisää. Äiti ei ole kovin runsaiden kaula-asusteiden ystävä kuitenkaan, joten tästä kaulurista tuli sille sitten ihan sopiva pikku pitsilämmike.



Lankaa jäi reilusti, ja äiti toivoi siitä itselleen pitsirannekkeita kaulurin kaveriksi. En tiedä mikä tässä nyt on vikana, mutta olen kokeillut ja purkanut jo kolmea erilaista pitsimallia. Tämä lanka vaan ei musta nyt mitä ilmeisimmin tykkää ollenkaan, tai sitten tämä kuuluu niihin aikoihin kun neulominen ei yksinkertaisesti suju. Onneksi tajusin jättää neuletakkini hetkeksi jäähdylle, tällaisessa tilanteessa sille olisi voinut käydä köpelösti. Välitiedotteena kerrottakoon, että neuletakista on valmiina takakappale ja vasen etukappale, oikea etukappalekin melkein. Kyllä se sieltä tulee. :)

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Pikku ilo


Neuletakin teon ohessa kokeilin Ilo-sukkien mallia tällä kertaa ohuemmalle langalle, ja lopputulos on aika mukava. Neulominen oli tietenkin vähän työläämpää ja hitaampaa kun lanka oli ohuempaa, mutta lopputulos on aika herkkä ja enempi pitsimäinen. Lankana on itse värjäämääni epätasaisen ruskea Rellanan Flotte Socke (luultavasti... se firma saisi miettiä vähän tarkemmin tuota lankojensa nimeämistä, hankala erottaa yhtä laatua toisesta). Vaikka lanka on reilusti ohuempi kuin mallissa aiemmin käytetty ramilanka, niin kaiken muun tein saman kaavan mukaan, eli en muuttanut ohjetta enkä puikkokokoa. Tai no varren joustinneuleen tein erilaisen, mikä ei ollut oikein hyvä ratkaisu, koska mun mielestä se perinteinen 2o, 2n -joustin on tähän malliin nätimpi kuin tuo 1 kiertäen o, 1 n -joustin jota käytin tähän. Yleensä se sopii kyllä pitsisukkiin. Mutta ehkä tämä on taas tätä saivartelua ;)


Langan värjäykseenkin olen aika tyytyväinen. Ruskeat sävyt on joskus vähän hankalia värjättäviä, varsinkin vaaleat sävyt. Yleensä en omaan käyttöön värjätessäni kyllä ole turhan tarkka sävystä, minä tykkään lähes kaikista väreistä. Tämän langan jätin tarkoituksella epätasaiseksi. En sekoittanut lientä värin lisäämisen jälkeen juurikaan, mikä sai aikaan hienoisen sävyjen vaihtelun, mutta ei räikeitä eroja. Sävyerot näkyy paremmin neulotussa pinnassa kuin lankavyyhdissä.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Indigo


Joskus on kirpparionnea, ja mun kohdalle sitä sattui eilen, kun löysin palan olettaakseni indigolla värjättyä shiborikangasta. Kangas on kapeaa, josta päättelisin että se saattaa olla tuotu ulkomailta. Shiborikuvio on saatu aikaan taittelemalla kangas kapeille vekeille. Kangas päästää roimasti väriä niin kuin indigolla on tapana, mutta en tiedä pystyykö kotikonstein millään suoraan todistamaan, mikä väriaine on kyseessä. Mistä lie peräisin tämä kangas, mutta mun mielestä tosi hieno löytö. Ja edullinenkin vielä.


Indigo on perinteinen kasviväri, jota on käytetty tuhansia vuosia ja se tunnetaan joka puolella maailmaa. Mielenkiintoinen piirre siinä on muun muassa se, että väri on alunperin keltaista, ja se muuttuu siniseksi vasta kun se hapettuu. Indigoa on useita sävyjä riippuen siitä, mistä lajista väriaine on peräisin ja montako kertaa tekstiiliä on värjätty. Monta kertaa värjätessä väriin saattaa kuulemma saada jopa pronssimaisen punaisen hehkun. Indigolla on värjätty muun muassa armeijan asuja, palvelijoiden asuja ja farkkuja. Japanissa indigoa on käytetty perinteisten shiborikankaiden värjäykseen, koska se ominaisuuksiensa puolesta sopii siihen hyvin. Lisää värin käytöstä ja mielenkiintoisesta historiasta kannattaa lukea Coloriasta, sekä shiborivärjäykseen ja yleensä shiboritekstiilien monimuotoisuuteen voi tutustua vaikkapa Käspaikan kautta tästä linkistä.


torstai 11. maaliskuuta 2010

Suuri neuletakkiprojekti


En ole koskaan neulonut käsin puseroa, olen pikkuneuleiden harrastaja. Muistan yhden kerran jostain esihistoriasta, kun olen aloittanut puseron. Kyseessä oli silloin mohairlanka ja jättipuikot. Taisin saada valmiiksi takakappaleen, ja sitten loppui mielenkiinto. Kyllästyn helposti. Neulominen ei saa olla liian tylsää, siinä täytyy tapahtua jotain, ja siksi tykkään erilaisista pintaneuleista, pitseistä ja palmikoista. En myöskään ole pitkien puikkojen ystävä, niillä neulominen on mun mielestä tosi raskasta. Ohjeiden seuraaminenkin on joskus vaikeaa, varsinkin kun neulepuseroiden ohjeissa on oma logiikkansa, joka on mulle outo.

Nyt kuitenkin kävi niin, että Suuri Käsityö -lehden uusimmassa - ja uudistuneessa - numerossa oli aika mukavan näköinen neuletakin malli, ja Eija sai minut erinäisin vippaskonstein innostumaan kokeilemaan sitä. Valitsin langaksi BC Garnin Allinon, johon olen jo aiemmin tutustunut, ja niiden inhottujen pitkien puikkojen sijaan otin pyöröpuikot. Pyöröillä neuloessa työn paino jakautuu käsille tasaisemmin, olen huomannut.

Olisinko jo kypsä siirtymään isoihin neuleisiin? Jääkö tämä projekti kesken, vai valmistuuko siitä mun ensimmäinen neuletakki, ja minkälainen neuletakki? Mitä tahansa voi tapahtua. Ei auta kuin kokeilla ja katsoa. (Iiik!)

torstai 4. maaliskuuta 2010

Lomasukat


Talviloma sujuu lokoisasti Olostunturin kupeessa neuloskellen. Tänään valmistui palmikkosukat Ilon ramilangasta, tällä kertaa vähän erilaisella palmikolla. Mun mielestä ramilanka sopii todella hyvin juuri palmikoihin. Koostin sukkien kuvion mallikirjan kahdesta eri mallineuleesta, ja se tarvitsee vielä vähän parantelua toimiakseen todella hyvin, lähinnä pitsiraitojen ja sukan takaosan joustinneuleen osalta. Jatkoin palmikkokuviota kärjissä loppuun asti ja se tekee sukista vähän tossumaisen näköiset, vai mitä olette mieltä? En ole varma tykkäänkö kärjistä, mutta olen silti näihin kaikkineen ihan tyytyväinen. Eiköhän näillä tassuttele ihan mukavasti.


Lapissa on tällä kertaa aika rauhallista lomaviikoista huolimatta. Sääkin suosii, aurinko paistaa. Kyllä täällä kelpaa :)