lauantai 27. helmikuuta 2010

Zauberhuivi


Taannoin messuilta ostetusta Crazy Zauberballista syntyi siksakpitsinen huivi. Oikeastaan se syntyi jo joululoman aikoihin, mutta jäi sen jälkeen viikoiksi Äidin Viimeistyspalveluun (oiva palvelu onkin), jossa siihen muun muassa virkattiin alpakasta reunapitsit (minä kun virkkaan vain ketjusilmukkaa). Ja nyt se on vihdoin valmis!


Rakastan näitä värejä, ne on niin mun värit kuin olla voi. Huivi on aika pitkä, yltää kaksi kertaa kaulan ympäri ja vielä solmuun, ja käytin siihen ihan koko kerän (100g = 420m). Malli on yksinkertaista siksakkia, se oli sopivan simppeli neulottavaksi noin pitkään huiviin. Crazy Zauberball oli oikein mukava lanka neuloa muuten, mutta erikoisessa käsinkerityn näköisessä kerässä tahtoi olla vähän sitä ongelmaa, että lankaa tuli kerältä liian paljon yhtä aikaa, ja sitten se meni sotkuun jollei sitä selvittänyt heti. Lähempänä kerän loppupäätä kerä ei tahtonut pysyä enää kasassa.



Ennen höyrytystä mallin pintaan muodostui ihania kolmiulotteisia harjanteita ja pinta näytti jonkin satulohikäärmeen suomuilta. Huivin ongelmana oli kuitenkin sileälle neuleelle niin tavallinen reunojen rullautuminen, jota sitten yritettiin reilulla höyrytyksellä ja reunapitsien virkkauksella vähentää. Eipä se oikein toiminut, reunat rullautuu edelleen. Mutta ei anneta sen haitata, koska langan värit on huivin ilmeisin juju. Tykkään tosi paljon, ja voin sanoa, että tämä tulee taatusti ahkeraan käyttöön.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Tusina


Pistin rannekkeeni pinoon ja laskin. Niitä on yhteensä 12 paria (+ yhdet jotka puuttuu kuvasta), ja kolmet niistä on ostetut ja loput itse tehtyjä. Ensimmäiset on tehty noin 6 vuotta sitten, viimeiset tänä talvena. Yksiä en ole koskaan pitänyt. Kahdessa parissa on peukalon paikka. Yksissä on palmikkokuviointi, kaksissa pitsiä, kaksissa kirjontaa ja helmiä, ja loput on sileää neuletta. Aionko hankkia rannekkeita lisää? Aion, koska pidän niitä samanlaisina asusteina kuin huiveja ja korujakin.

Sattuipa jostain viime vuoden Selvedgen numerosta silmiini tällainen amerikkalainen yritys kuin Elyse Allen Textiles (kivat sivut, kannattaa katsoa), joka valmistaa neulottuja asusteita, lähinnä rannekkeita ja huiveja. Ensisijaisesti kiinnitin huomiota rannekkeiden valtavan ihanaan ja oivaltavaan tuotekuvaukseen, jossa on käytetty ideana varjokuvia. Rannekkeet on valmistettu aika ylellisistä materiaaleista ja joissakin on Swarovski-kristalleja koristeena, ja ymmärtääkseni ne ei ole käsin tehtyjä. Olin tippua tuolilta kun katsoin hintoja. Maksaisitko sinä rannekkeista 70 - 100 euroa, swarovskeilla tai ilman? Maksaisitko saman hinnan huivista? Voisiko tekstiiliasusteet olla verrattavissa metallisiin asusteisiin, eli koruihin?

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kuin kaksi Kerttua


Keskeneräisten neuleiden listassa on nyt yksi vähemmän kun neuloin niin sanotusti välikäsityönä nämä sukat pois alta. Lanka on kummallisen punaruskea Janne (olen näköjään alkanut tykätä murretuista maaväreistä) ja näin paksusta langasta en olekaan sukkia vähään aikaan tehnyt. Ne valmistui siis melko nopeasti. Sukkien ohje on peräisin täältä. Malli on hirveän hyvä ja erityisen hyvä on sen nimi: Kerttu-sukat. Myös assari hyväksyy, vaikka näyttää nyt vähän uniselta :)

p.s. Villanlämpöistä ystävänpäivää!

lauantai 13. helmikuuta 2010

Tampereella...


...vietin mukavan päivän tällä viikolla. Maistelin vohveleita kotoisassa Vohvelikahvilassa, shoppailin lankaa kivassa Lankaideassa, nappailin valokuvia idyllisellä Tallipihalla.



keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Muutama raita


Okei, lupaan että nämä on nyt viimeiset täällä esiteltävät rannekkeet ainakin tälle kuulle. Siirryn sukkiin. Tai huiveihin. Mutta sitä ennen sanon pari sanaa näistä raitaisista kavereista. Nämä ensimmäiset on ehkä mun omat uudet suosikit, tuttua raitaa ja pykäreunaa, mutta tällä kertaa materiaalina on keväisempi puuvillapellava. Eijalle oli tullut iiiiiiihania tanskalaisia BC Garnin lankoja, ja värit oli kerrassaan herkkuja. Tässä lankana on BC Garnin Allino, 50% pellavaa ja 50% puuvillaa. Lankaa jäi 50g keristä ainakin puolet jäljelle, joten kahdesta kerästä saisi kevyesti kahdet tällaiset rannekkeet. Kyllä eron huomasi materiaalissa: kun on tottunut joustavaa villaa neulomaan niin jämäkämpi puuvillapellava tuntui puikoilla vähän jäykemmältä. Yritin pitää mielessä, että puuvilla aina venyy käytössä ja tehdä tiukempaa silmukkaa.



Nämä toiset on teknisesti ihan tylsät, pelkkää suoraa sileää pienillä kavennuksilla, koska mun mielestä itsestään raidoittuvan langan kanssa ei kovin paljon kannata kikkailla. Näiden rannekkeiden jujuna on ainoastaan värit, eikä ole niin väliksi epätasaisen raitarytmin kanssa, vaikka molempien käsien rannekkeet ei ole samanlaiset. Lanka on Regian Kaffe Fassett-sarjaa, ja samasta langasta olen jo aiemmin tehnyt pikku huivin. Lanka ei ole mitenkään maailman juoksevinta, sain näihin rannekkeisiin menemään koko kerän (tosin tein pienemmällä puikolla kuin suosituksessa on, mikä varmasti vaikutti asiaan) ja huiviin kaksi. Mulle usein käy niin, että löydän jotain herkkulankaa mutten raaski ostaa kuin yhden tai kaksi kerää, ja sitten huivi jää vähän lyhyeksi. Hyvä keino tilanteen pelastukseen on se, että ompelee huivin päät yhteen niin, että huivista tulee iso rengas. Sellaisena se on helpompi pukea päälle vaikka se olisi vähän lyhytkin, ja se istuu kaulassa paremmin ilman solmuja.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Silkkialpakkaa


Taannoiselta Porvoon reissultani nappasin Teeteen myymälästä mukaan yhden ainokaisen kerän Austermannin Alpaca Silkiä. Se oli aika kallista (mikä on tietysti aina suhteellista), mutta yksi kerä riittää pieneen ylellisyyteen rannekkeiden muodossa. Lanka on aika taivaallisen ihanan tuntuista, niin kuin voi nimestäkin olettaa. Se sisältää 80% alpakkaa ja 20% silkkiä, eikä kutita ranteiden ihoa vasten, niin kuin minulla jotkut alpakkalaadut yllättävää kyllä tekee.

Pyöräytin alpakkasilkistä rannekkeet tällä kertaa peukalonreiällä varustettuna. Taitaakin olla ensimmäiset sellaiset omaan käyttöön tehdyt, itse kun tykkään että ilman peukalonpaikkaa olevat on käytännöllisemmät. Neuloin kohoavia pitsiraitoja, ja reilun kolmiulotteisuuden takia sain koko 50 g (100m) kerän menemään näihin aika hyvin. Jäljelle jäi ihan pienen pieni nyttyrä lankaa. Rannekkeet voisi toki pingottaa ja höyryttää niin, että kolmiulotteisuus häviäisi (ei ehkä kokonaan, mutta suurimmaksi osaksi), pitsireiät tulisi paremmin esiin ja rannekkeiden pituus kasvaisi, mutta tykkään näistä tällaisina haitarimaisina.

torstai 4. helmikuuta 2010

Neljäs kuva


Emmin kuvahaasteen mukaisesti neljännen kansion neljäs kuva osui tällaiseen melkoisen kesäiseen otokseen. Haasteen säännöthän olivat seuraavat:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama. (olen kapinallinen ja hyppään tämän kohdan yli.. ;)

Minun neljäs kansio on heppakansio, ja sen neljännessä kuvassa pian 24-vuotias suomenhevosherrani on päässyt kotipihalle maistelemaan kesän ensimmäisiä ruohonkorsia. Kuva taitaa olla toissakesältä, ja muistaakseni herra ei kovin kauaa pihalla viihtynyt voikukkia rohmuamassa, vaan juoksi hetken päästä takaisin tallille muiden luo, halusi mennä takaisin aitaukseen. Siitä on vanhemmiten tullut vähän höperön puoleinen :)

maanantai 1. helmikuuta 2010

Aarre


Tämä on sellainen aarre, jonka arvosta voidaan olla montaa mieltä. Äiti löysi sen siivotessaan kaappeja, luuli jo hukanneensa. Pienessä vanhassa sanomalehtinyttysessä on muutama gramma värjäämätöntä ohutta kaksisäikeistä villalankaa. Aarre se on siksi, että sen on kehrännyt äidin mummo, ja villa on peräisin lampaista, joita minun isovanhemmilla oli joskus kauan sitten. Rukki, jolla tämä lanka todennäköisesti on kehrätty ehkä joskus sotien jälkeen, on nyt minulla.