perjantai 29. tammikuuta 2010

Lahjasukkia


Äiti löysi joululahjapaketistaan tällaiset sulkasukat Ilon ramivillalangasta. Tykkään hirveästi tuosta keltaisesta väristä. Malli on omani, siinä on perinteinen sulkakuvio sijoitettuna sukan reunaan. Malli vaatii vielä vähän muokkausta, koska kuvio on ainakin omasta mielestäni liian leveä sivuun sijoitettavaksi ja näyttää sitten vain virheeltä, niin kuin kuvio olisi vahingossa osunut aavistuksen väärään kohtaan. Reilusti keskelle sijoitettuna se toimisi paremmin, ehkä pitää neuloa vielä yksi pari ihan asian varmistamiseksi ;)


Sain joululahjaksi Interweave knitsin Favorite Socks -sukkakirjan (ihana kirja), ja siitä kokeilin ensimmäiseksi tällaista Mona Schmidtin mallia nimeltä Embossed Leaves Socks. Malli on paljon blogeissakin pyörinyt, eikä ihme. Mallissa on lehtimäinen pitsikuvio ja lisäjujuna vielä kärjessä oleva tähtikavennus, joka täydentää viimeisen lehden valmiiksi ja tuo sukkiin harkitun ja viimeistellyn fiiliksen. Oli muuten aika ihana tuo tähtikavennus, erilainen, nätti ja tosi helppo tehdä. (Jos kärkikavennusten tähdet haluaa tehdä sukkiin peilautuvina niin, että lehdet osoittaa sukissa eri suuntaan, niin siihen löytyy vinkkiä täältä.) Malli on muutenkin mukava neuloa, ei liian tylsä eikä liian vaativa. Lanka on itse värjättyä saksalaista sukkalankaa.


sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Ilo-sukat ramivillalangasta

Viime kesänä työharjoittelussa Käsityökauppa Ilossa tein tällaiset mallisukat ja niille ohjeen. Tähän asti ohjetta on saanut kaupasta lankojen mukana, ja Eija ehdotti että ohjeen voisi liittää myös tänne. Malli on kehitelty Ilon ramivillalangalle, jota saa myös nettikaupan kautta. Värivaihtoehtoja on monia, joista tässä kuvassa äidin neulomat vihreät. Kauppaan tekemäni alkuperäiset oranssit sukat näkyy Ilon blogissa.


Ohjeen mukaan sukasta tulee aika reilun kokoinen naisten sukka. Varsiosasta saa napakamman, jos neuloo varren takaosan joustinneuleella tai sileällä neuleella, ja joustavamman jos kuviota neuloo ympäri sukan. Puikkojen koolla voi myös aika hyvin vaikuttaa kokoon. Kantapää on tavallinen vahvistettu kantapää, ja ohje on muutenkin mallineuletta lukuunottamatta tavallisen sukan ohjetta noudatteleva.


Lanka: 100g Käsityökauppa Ilon Ramisukkalankaa (villa 80% ramikuitu 20%, 100g=300m)
Puikot: Addi bambusukkapuikot 2,5-3,5 tai käsialan mukaan, apupuikko palmikolle

ALOITUS:
Luo 65 silmukkaa. Jaa sukkapuikoille 16 silmukkaa/puikko. Sulje neule pyöröneuleeksi neuloen viimeisen puikon viimeinen silmukka ja ensimmäisen puikon ensimmäinen silmukka nurin yhteen (=64 s). Näin liitoskohta ei jää löysäksi. Neulo varren alkuun 2o, 2n -joustinneuletta n. 2 cm tai haluamasi määrä langan menekki huomioiden.

VARSI:
Aloita mallineule piirroksen mukaan. Piirroksen 16 silmukan mallikerta toistuu joka puikolla. Neulo vartta n. 12 cm tai haluamasi määrä.


KANTATILKKU:
Aloita kantatilkku neulomalla ensimmäisen puikon silmukat viimeiselle eli 4. puikolle. Puikolla on nyt 32 silmukkaa. Jätä puikot 2 ja 3 odottamaan. Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo muut silmukat nurin. Käännä työ, ja aloita vahvennettu neule: *1 s neulomatta, 1 s oikein* puikon loppuun asti. Neulomattomasta silmukasta syntyy oikealle puolelle pitkä oikea silmukka. Toista näitä kahta kerrosta, kunnes kantatilkun korkeus on 16 pitkää silmukkaa.

KANTAPOHJAN KAVENNUS:
Aloita kantapohjan kavennus oikean puolen kerroksella jatkaen edelleen vahvennettua neuletta, kunnes vasemman käden puikolla on jäljellä 11 silmukkaa. Tee kavennus nostamalla yksi silmukka neulomatta, neulo 1 oikein ja vedä nostettu silmukka neulotun yli (ylivetokavennus). Käännä työ. Nosta 1 s neulomatta ja neulo 10 s nurin. Tee kavennus neulomalla seuraavat 2 s nurin yhteen. Käännä työ. Neulo vahvennettua neuletta kunnes vasemmalla on 10 s ja tee yliveto kavennus. Jatka näin, kunnes sivusilmukat ovat kaventuneet pois, ja jäljellä ovat 12 keskiosan silmukkaa. Jää nämä 12 s kahdelle puikolle (6+6).

Poimi vapaalle puikolle kantatilkun vasemmasta reunasta 16 s ja lisäksi tarpeen mukaan 1-2 s puikkojen välistä reiän välttämiseksi. Neulo poimitut silmukat kiertäen oikein (takareunasta). Neulo puikoilla 2 ja 3 mallineuletta. Poimi taas vapaalla puikolla silmukat kantatilkun oikeasta reunasta. Nosta 4. puikon 6 silmukkaa samalle puikolle kuin nostetut silmukat, ja tarkista, että silmukkamäärä on sama kuin kantatilkun vasemmassa reunassa. Neulo nostetut silmukat jälleen kiertäen oikein.

KIILAKAVENNUKSET:
Jatka neuloen 1. ja 4. puikolla sileää neuletta (sukan pohja) ja 2. ja 3. puikolla mallineuletta. Tee kiilakavennukset joka kerroksella seuraavasti: 1. puikon lopussa neulo 2 oikein yhteen ja 4. puikon alussa tee ylivetokavennus. Toista kavennuksia joka kerroksella kunnes joka puikolla on taas 16 s.

Jatka neuloen 1. ja 4. puikoilla sileää neuletta ja 2. ja 3. puikoilla mallineuletta, kunnes pikkuvarvas peittyy.

KÄRKIKAVENNUKSET:
Neulo nyt jokaisella puikolla sileää neuletta.
Neulo 1. ja 3. puikon lopussa 2 s oikein yhteen ja 1 oikein, sekä tee 2. ja 4. puikon alussa ylivetokavennukset. Tee kavennukset joka toisela kerroksella, kunnes joka puikolla on jäljellä 8 silmukkaa. Neulo sen jälkeen kavennukset joka kerroksella, kunnes joka puikolla on jäljellä 2 s. Katkaise lanka ja vedä se jäljellä olevien silmukoiden läpi. Päättele.

torstai 21. tammikuuta 2010

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Porvoon mitalla






Päätettiin aurinkoisen pakkaspäivän kunniaksi käydä kahvilla Porvoossa.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Ai miten niin on monta työtä kesken?

Joskus, varsinkin ollessaan lankaostoksilla, kuulee jonkun päästävän suustaan sellaisen syytöksen että olisi muka jo valmiiksi monta työtä kesken. Sehän on tietenkin lankaa ostaessa täysin epärelevantti asia. Sitä paitsi jokaisella, joka neulomista harrastaa, on taatusti kesken useampi projekti. Puhumattakaan sitten niistä, joita ei ole vielä edes aloitettu, mutta on suunniteltu (niitä ei nyt lasketa tähän). Jotkut neulomukset vaan jää kesken siinä vaiheessa kun into loppuu joko väärin valitun mallin tai langan takia. Jotkut on kesken ikuisesti ja jotkut toiset (toivottavasti) ei. Sitten täytyy ottaa huomioon myös se, että aina täytyy olla käsillä erilaisiin tilanteisiin ja fiiliksiin sopivat projektit. Välillä tekee mieli pitsiä, välillä palmikkoa, välillä jotain ihan aivotonta suoraa putkea. Joten, osittain Hannan postauksen innoittamana tuotakoon nyt kauheat salat julki täälläkin:


Äidin kauluri. Tämä vilahtikin jossain kuvassa jo aiemmin. Lanka on Trekking Pro Natura, sukkalanka, jossa on villaa ja bambua. Ihana lanka. Mallissa on sekä pitsiä että palmikkoa että paljon nurjaa, ja se vaatii keskittymistä. Siirsin työn nyt sopivamman pituiselle pyöröpuikolle, joten edistystä pitäisi olla tiedossa.

Sukat Jannesta. Tein näitä luennolla ja ne valmistuu kyllä vauhdilla, mutta sitten tulin miettineeksi, että haluankohan tätä lankaa sittenkään sukiksi... väri voisi olla aika kiva myös pipossa. Tai lapasissa. Kirjolapasissa... (okei, en jatka, koska tämä homma lähtee lapasesta kuitenkin)

Sukat. Valkoiset siksi, että ajattelin liukuvärjätä ne valmiina sukkana. Kesken taas siksi, että A) valkoisen sileän neuleen neulominen on tyylsääää ja B) jo valmis sukka on liian pieni kenenkään tutun jalkaan, joten pitää varmaan vähän purkaa. Tällä projektilla ei suoraan sanoen ole hirveästi toivoa valmistua ihan lähiaikoina.
Lapaset. Valmiit muuten, mutta koristeen kirjonta on kesken. Lapasten lanka on jotain tuntematonta paksua villalankaa ja koristeen lanka on kasvivärjätty. Tai ehkä nämä on valmiit, jos vaan päättää ettei se haittaa vaikka molemmissa käsissä ei ole kirjontaa...

Sukat. Lanka on aika jännittävän värinen Fortissima Socka, mutta se on myös tosi ohut ja tulosta tulee hitaasti. Muuten sileää neuletta, mutta varren joustinneuleessa on yksi palmikko edessä. Työ on menossa ensimmäisen sukan kantalapussa. Sukat on olleet kesken elokuusta asti, mutta luulisin että näistä vielä jotain tulee.

Sukat, taas. Lanka on Araucanian, ja malli Cookie A:n Sock Innovation -kirjasta. Aloin pohtia mallin sopivuutta lankaan. Näkyykö kapeat kuviolinjat tarpeeksi epätasaisesti värjätystä langasta, pitäisikö sittenkin valita leveämpi ja muutenkin rouheampi palmikko? Saattaa mennä purkuun, koska puikotkin on jo otettu irti, mutta en näköjään vielä raaski, koska tuo malli on työläänpuoleinen neuloa.Kirjoneulelapaset. Lanka on islantilainen Lett-Lopi, jonka maahantuontikin on jo ehditty lopettaa, ja malli on oma. Olleet kesken suunnilleen vuodesta 2007, tuntemattomasta syystä. Nämä valmistuu kyllä joskus, ihan varmasti, koska olen aika tyytyväinen tuohon värien ja kuvion yhteensopivuuteen. Ensimmäinen lapanen on vielä kärkikavennusta ja peukaloa vailla, toista ei ole aloitettukaan. Paksun langan takia nämä valmistuisi aika nopeastikin. Kirjoneuleet kannattaisi tehdä yhteen menoon, koska käsialan vaihtelut vaikuttaa niissä paljon. Nämä nappaan puikoille heti kun tulee sopiva hetki.

Viittaisi siihen, että mulla on jonkunlainen purkupelko, kun en uskalla purkaa jollei projekti ole aivan täysin toivoton. Ja olisi varmaan viisainta olla kertomatta tätä, mutta tässä ei ollut aivan kaikki... ;)

perjantai 15. tammikuuta 2010

lauantai 9. tammikuuta 2010

Tammikuu


Tammikuu on kivempi kuukausi kuin joulukuu. Tammikussa voi jo nauttia talvesta (vaikkapa -34 asteen pakkasista), on valoa, on uutta intoa aloittaa asioita ja innostua. Arki tuntuu joulukiireiden jälkeen mukavalta, rauhoittavaltakin.



sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Linnanrouva muutti mökille

Uuden vuoden juhlistamisen lomassa Taito-lehden mallistoon tehty Linnanrouva-matto muutti lopulliselle paikalleen, kotoisasti mökille. Joskus mallistoihin tehdyt tekstiilit jää ne tilanneen tai yhteistyökumppanina olleen yrityksen käyttöön, joskus ne jää suunnittelijan tai valmistajan omaan käyttöön, niin kuin nyt. Kyllä sitä vaan huomaa varjelevansa tarkemmin likaantumiselta sellaista tekstiiliä, jonka on itse kutonut. Ja vaikka oma silmä huomaa kaikki virheet ja kohdat, jotka olisi voinut tehdä paremmin, sitä on tekeleestään myös jollakin tavalla ylpeä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Sen lisäksi, että tekstiiliä tarkastelee esteettiseltä ja teknisen toteutuksen laadun kannalta, myös kutomiskokemus liittyy paljon siihen, mitä omasta työstään ajattelee. Joskushan kutominen sujuu kuin tanssi, joskus se on työn takana. Sama pätee myös suunnittelutyöhön. Joskus tuntuu, että joku tekstiili syntyy melkein kuin itsestään, ja joitakin toisia joutuu hiomaan kauemmin.