keskiviikko 23. joulukuuta 2009

tiistai 22. joulukuuta 2009

Inspiraatio

Lempparisisustuslehteni ruotsalaisen ELLE Interiörin uusimmassa numerossa oli aika innostava kuva modernista kutojan työtilasta. Liekö oikea vai lavastettu tila, en tiedä, mutta mun mielestä aika herkullinen. Huomatkaa mustat kangaspuut, olkoonkin ruotsalaisittain yläluhallista mallia.


Värilliset kangaspuut on äärettömän ihania, mutta en tiedä miten maalaus mahtaisi vaikuttaa toimivuuteen. Kyllähän noita maalattuja toimivia kangaspuita joskus näkee, esimerkiksi messuosastoilla. Ainakin Suomen Käsityön Ystävien osastolla olen joskus tainnut vitivalkoisiin puihin törmätä, ne oli valkoiset nyörejä myöten. Tänään kävin haikeasti omia perinteisesti koivun värisiä puitani silittelemässä, ne reppanat makaa tällä hetkellä pinossa lattialla. Vähän kutkuttaisi tehdä jotain kivaa. Pellavaa ainakin olisi odottamassa, ja yksi kesken pois otettu mattoloimi.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Painamassa paukkupakkasissa


Tänään kokeilin vihdoin ja viimein painaa vanhalla puuleimasimella, joka on jo kuukausitolkulla toimittanut lähinnä koristeen virkaa. Painaminen sillä oli kätevää ja helppoa, tosin ensin piti vähän testailla, että millä tavalla tulee siistein painojälki. Sivelin painopastan leimasimeen siveltimellä joka painokerran välillä. Hieman hirvitti sotkea leimasin aika tahmeaan peittoväriin, mitä jos en saisikaan sitä siitä irti. Ihan hyvin se silti kuumalla vedellä irtosi, ja leimasin on edelleen ihan hyvä myös koristekäytössä.


Tämä oli innostava kokeilu, ja tykkään leimasimen kuviosta tosi paljon. Jos jatkossa pelottaa käyttää vanhaa leimasinta, niin kuviostahan voisi tehdä myös seulan. Toisaalta tekniikkana tuon leimasimen kanssa oli hauska leikkiä, sitä pyörittelee helpommin kuin seulaa, ja kuvion kohdan näkee heti eikä kohdistamisen kanssa ole yhtä hankalaa. Mitä tästä kokeilusta sitten syntyi, niin palataan siihen myöhemmin ;)


Ja johan se alkoi lyyti kirjottaa: pakkanen ylsi Hämeeseen asti. Kyllä tätä on odotettu, vaikka tukka sähköistyy ja poskia nipistelee. Nyt alkaa jo tuntua vähän siltä, että joulukin lähestyy.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Yhdet myyjäiset ja yksi askarteluyritys


Olen vähän huono pääsemään vielä joulufiiliksiin, mutta yritetty on kuitenkin. Joulukortit on askarreltu, suurin osa ostoksista hoidettu, lahjaneulomuksia vielä työn alla. Mutta niistä jälkimmäisistä ollaan tietysti ihan hys hys.

Wetterhoffin Korttelijoulunkin tarkastin tänään. Siellä oli kauhea ryysis niin kuin aina, eräällekin pöydälle jonotin minuuttitolkulla että pääsin edes vilkaisemaan. Jotain pikkujuttuja tarttui mukaan, mutta tarjonta oli kyllä minun mielestä vähän huonompi kuin ennen, mikä tietysti voi johtua muuttuneista tilaolosuhteistakin. Myyjiä oli sisäpihalla pikku mökeissä, sekä kahdessa kerroksessa Wetterhoffin talossa. Niin kuin yleensäkin, mielenkiintoisimmat myytävät löytyi opiskelijoiden pöydistä.


Eräänä iltapäivänä askarreltiin Annin kanssa sifonkikukkia, joiden ohje löytyi Parolan asemalta. Mukava ohje sinänsä, mutta askarteluvoimat nyt ei ollut mun puolella ollenkaan, koska ostamani kangas ei halunnut käpertyä eikä siis näyttänyt kukalta vaikka miten yritti. No, minähän en olekaan mikään askartelija. Sosiaalisesta askartelutunnelmasta nauttiminen riittää jo pitkälle, vaikka mitään valmista ei syntyisikään.

(Pikku neuvo jos teette näitä kukkia: kankaaksi käy periaatteessa mikä tahansa sifonki/ organza /voilee, joka on polyesteriä tai nailonia (polyamidia), koska niiden reunat pystyy polttamaan. Mutta empiiristen kokeidemme tuloksena kävi ilmi, että ehdottomasti paras ja kukkamaisin lopputulos tulee perinteisestä valoverhokankaasta.)


tiistai 8. joulukuuta 2009

Jo vihertää

Pyörähdin taas pitkästä aikaa värjäämön puolella. Se lotraaminen on niin mukavaa. Sitäpaitsi sain kasan Fritidsgarnia, jotka ei aivan ollut mun värimaailmaa, ja sukkalangoistakin alkaa käsittämätöntä kyllä olla jo vähän uupelo.


Tänään tuntui sitten vihreältä. Jännää oli nähdä miten pohjaväri vaikutti Fritidsgarneihin, se on aina vähän arveluiden varassa. Raikkaan vihreässä liemessä sininen muuttui keskivihreäksi, keltainen ärtsymmäksi vihreäksi ja olisin jotenkin odottanut tai toivonut, että punainen olisi tullut kattilasta ruskeampana, mutta se oli edelleen vain punainen, aavistuksen murretumpi vaan. Varmaan tummempi liemi olisi saanut aikaan sen toivotun ruskeuden, mutta ihan hyvä näinkin.


lauantai 5. joulukuuta 2009

Käsityö


Bongasin yllätyksekseni uuden käsityölehden kaupan lehtihyllyltä. Kyseessä on Viron suurin käsityölehti Käsityö, joka ilmestyi nyt ensimmäistä kertaa suomenkielisenä. Se on hengeltään aika erilainen kotimaisiin alan lehtiin verrattuna, ja tekniikoiden kirjo on laaja: neulontaa, ompelua, kirjontaa, huovutusta, askartelua, puutöitä jne. Kankaankudontaa tosin on yhden ainoan matto-ohjeen verran, ja senkin ohje on melko erikoisesti laadittu. Toisaalta ohjeen epäselvyys voi osaksi johtua siitäkin, että koko lehti on kauttaaltaan aika mielenkiintoisesti suomennettu. Lehdessä on ohjeiden lisäksi myös artikkeleita ja alan virolaisia tapahtumia.

Virolaiset perinnekäsityöt on ainakin tässä numerossa aika vahvasti esillä, mistä tykkäsin kovasti. Varsinkin tämä kuvan neule on aivan ihana. Muistuttaa vähän norjalaista tyyliä, vaikka kaipa täällä pohjolassa kaikissa on samoja piirteitä. Nuo kirjonnat on mielettömän hienot, mutta taitaisipa jäädä minulta tekemättä...


keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Saaristolaiset ja Baktus nro 2

Messuilta löydetystä ahvenanmaanlampaan villalangasta tein lapaset, ajattelin että niissä lanka tulisi edukseen ja pääsisi lämmittämään. Nopeasti nämä tulikin, kun lanka oli niin paksua, neuloin lapaset suunnilleen päivässä. Kuvio tuli isompana kuin odotin, ja se on omasta mielestäni ehkä liian iso näin pieneen neuleeseen, mutta sopii hengeltään muuten hyvin lankaan. Lanka on valmiina neuleena vähän kutittavaisen sorttista, mutta tuntui lämmittävän ihan mukavasti sen aikaa mitä näitä itse testailin. Lapaset nimittäin menee äidin käyttöön, koska epähuomiossa neuloin niistä itselle vähän liian pienet. Ja vielä pienemmiltä ne näyttää, kun niitä mallaillaan isoissa käsissä:


Myös Baktus 2 tuli vihdoin kuvattua. Olipa hankala saada värit näkymään oikein, eikä ne tee sitä oikein vieläkään. Tämä huivi on ollut jo aika paljon käytössä, sekä sisällä että ulkona. Tykkään sen hillityistä väreistä ja keveydestä, vaikka toistin saman virheen tässäkin niin kuin ensimmäisessäkin Baktuksessa ja aloitin kaventamisen liian aikaisin. Jos tähän huiviin haluaa käyttää kaiken langan, niin se pitää punnita todella tarkkaan. Gramma lankaa riittää pitemmälle kuin luulisi, kun kyseessä on ohut lanka. Tässä on lankana Marks & Kattensin Fame Trend, jota on tällä hetkellä kuulemma vaikeuksia enää saada. Vastaavanlaisia lankoja on kuitenkin nyt todella paljon tarjolla ja monelta eri valmistajalta.


Sain huiviin vähän pituutta lisää pingottamalla sitä pituussuunnassa samalla kun höyrytin. Viimeistys teki työlle taas ihmeitä, neulepinta tasoittui huomattavasti ja laskeutuu nyt paremmin. Ei sitä viimeistyksen tärkeyttä turhaan korosteta.