maanantai 23. marraskuuta 2009

Naimaraidoista ja pyöröpuikoista


Kahden puikon vaihtumiskohtaan syntyvä löysä kohta on monelle neulojalle harmillisen tuttu juttu, mutta ihmetystä herättävä sana naimaraita tunnetaan epätoivottavaa pitkittäistä raitaa tai jälkeä kuvaavana sanana kuulemma myös maanviljelyksessä ja kankaankudonnassa. Joku kielitieteilijä sanan alkuperästä ja tarkotuksesta voisi varmaan tietää enemmänkin, tämä tieto perustui pelkästään pikaiseen googlettamiseen.

Neulonnassa ns. naimaraita voi johtua useammasta tekijästä: puikkokoosta, langan ominaisuuksista, neulojan käsialasta. Joillakin onnekkailla, niin kuin mun äidillä, on niin tasainen ja napakka käsiala, ettei raitoja synny. Minulla niitä kuitenkin syntyy, ja yritän parhaani mukaan silotella niitä joko kiristämällä puikon viimeistä ja ensimmäistä silmukkaa tavallista enemmän (ei yleensä auta), siirtelemällä silmukoita puikolta toiselle (työlästä) tai neulomalla puikon viimeisen silmukan kiertäen joka toisella kerroksella. Takareunasta neulottu silmukka on tiukempi, mutta sekin tahtoo jättää neulepintaan jonkinlaisen näkyvän raidan.

Helpoiten naimaraidoista varmaan pääsee siirtymällä pyöröpuikkoihin, mutta sekin taas tuo eteen omat ongelmansa. Itse tykkään neuloa sukkapuikoilla, koska ne ensinnäkin saa neulomisen kuulostamaan neulomiselta kilinällään, ja niiden kanssa on helppo seurata mallikertoja ja kavennuskohtia ilman että täytyy laskea silmukoita. Jotkut pyöröpuikot on kertakaikkisen mahdottomia vempaimia, kun liian jäykkä ja jo valmiiksi mutkalla oleva kaapeli vääntää neuletta ihan mihin tahtoo. Myös pyöröpuikon oikean pituuden valinnassa voi tulla vastaan pulmia, liian pitkällä tai liian lyhyellä puikolla on niin hankalaa neuloa, että työ lentää heikkohermoisemmalta nurkkaan alta aika yksikön. Ensimmäinen kerros on aina tiukempi ja sen kanssa joutuu usein kikkailemaan ennen kuin homma alkaa luistaa. Mutta toisaalta pyöröpuikko on helppo kuljettaa mukana ilman että täytyy pohtia pysyykö silmukat mukana vai ei, ja pyörönä neulominen on yleisesti nopeampaa ja helpompaa. Jos valitsee oikeanlaiset pyöröpuikot, niin neulominen on vaivatonta. Kaapeli ei saa olla liian jäykkä, ja puikon pituuden täytyy olla työhön sopiva. Addit on kieltämättä aika ylivoimaisia pyöröpuikoissa, ja minunkin Eijalta perinnöksi saadut lempipipopuikot on saaneet aika hyvin käännytettyä mua pyöröpuikkojen pariin.

Pyöröpuikoilla neulottaessa pitää laskea silmukoita enemmän, jollei sitten käytä näkyvinä rajapyykkeinä silmukkamerkkejä. Ja sittenhän se menee jo melko välineharrastukseksi, kun tarjolla on mitä hienompia ja korumaisempia silmukkamerkkejä. Toki omaa mielikuvitustaan voi aina käyttää. Silmukkamerkistä käy mikä tahansa pieni litteä esine, jossa on puikon mentävä reikä.

4 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Tää on nyt uudenaikainen selitys :) Olen muka jostain lukenut, että nimitys tulee siitä, että ennen kun aloitettiin jo lapsena tekemään käsitöitä, niin jälki ei ollut heti tietenkään niin hyvä kuin käsitöitä ja vuosia tehneiden. Tyttösiä sitten lohduteltiin, että viimeistään siinä vaiheessa kun on aika mennä naimisiin on käsiala jo kohdallaan ja työn jälki siistiä, tästä siis nimitys naimaraidat. Mutta joo, siitä langan kiristämisestähän siinä aivan oikeasti on kyse.

Pomsikas kirjoitti...

Ai, tätä selitystä minä taas en ollut kuullutkaan. Sanojen merkityksissä ja historioissa piilee monesti mielenkiintoisia asioita, niin näköjään tässäkin. :)

emmien kirjoitti...

hei mieki oon kuullut tuon Hannan selityksen naimaraidalle! siis tokihan se on siitä käsialasta kii, mutta mukavaa aina, kun on tarinoita joidenkin sanontojen takana. :)
mulle tulee tuo naimaraita neuleisiin aina mitä ohkasempi lanka :/

Anonyymi kirjoitti...

Minä taas oon kuullu naimaraidan johtuvan siitä, kun tyttöset neuloessaan jäävät unelmoimaan tulevasta aviomiehestään ja unohtavat pitää huolen langankireydestä ☺