perjantai 27. marraskuuta 2009

Sandstorm


Toisesta Bali-kerästä syntyi tällainen kauluri. Vähän se on taipuvainen rullautumaan ja on muutenkin löysempi kuin mitä minun mielestä hyvän kaulurin tulisi olla, mutta ehkä tämä on enemmän tällainen asuste kuin varsinainen lämmike. Tykkään kuitenkin mallista, joka esiintyy uudessa rakkaassa mallineulekirjassani nimellä Sandstorm, ja se muistuttaakin ehkä vähän tuulen hiekkaan tekemiä kuvioita.

Napit on Lagoenan käsintehdyt hailakan vihreät keramiikkanapit, ja ne on ostettu Ilosta. Nyt oli muuten järkyttävää kyllä ensimmäinen kerta, kun neuloin napinlävet. En ole koskaan aiemmin tehnyt sellaista neuletta, johon moisia olisin tarvinnut. Ensimmäisen kerran ihan improvisaatiolla tehden tuli liian isot ja löysät napinlävet, ja toisella kerralla ohjettakin vähän vilkuillen tuli jo paljon napakammat. Näköjään sitä tässäkin hommassa jotain edistystä tapahtuu ;)

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

maanantai 23. marraskuuta 2009

Naimaraidoista ja pyöröpuikoista


Kahden puikon vaihtumiskohtaan syntyvä löysä kohta on monelle neulojalle harmillisen tuttu juttu, mutta ihmetystä herättävä sana naimaraita tunnetaan epätoivottavaa pitkittäistä raitaa tai jälkeä kuvaavana sanana kuulemma myös maanviljelyksessä ja kankaankudonnassa. Joku kielitieteilijä sanan alkuperästä ja tarkotuksesta voisi varmaan tietää enemmänkin, tämä tieto perustui pelkästään pikaiseen googlettamiseen.

Neulonnassa ns. naimaraita voi johtua useammasta tekijästä: puikkokoosta, langan ominaisuuksista, neulojan käsialasta. Joillakin onnekkailla, niin kuin mun äidillä, on niin tasainen ja napakka käsiala, ettei raitoja synny. Minulla niitä kuitenkin syntyy, ja yritän parhaani mukaan silotella niitä joko kiristämällä puikon viimeistä ja ensimmäistä silmukkaa tavallista enemmän (ei yleensä auta), siirtelemällä silmukoita puikolta toiselle (työlästä) tai neulomalla puikon viimeisen silmukan kiertäen joka toisella kerroksella. Takareunasta neulottu silmukka on tiukempi, mutta sekin tahtoo jättää neulepintaan jonkinlaisen näkyvän raidan.

Helpoiten naimaraidoista varmaan pääsee siirtymällä pyöröpuikkoihin, mutta sekin taas tuo eteen omat ongelmansa. Itse tykkään neuloa sukkapuikoilla, koska ne ensinnäkin saa neulomisen kuulostamaan neulomiselta kilinällään, ja niiden kanssa on helppo seurata mallikertoja ja kavennuskohtia ilman että täytyy laskea silmukoita. Jotkut pyöröpuikot on kertakaikkisen mahdottomia vempaimia, kun liian jäykkä ja jo valmiiksi mutkalla oleva kaapeli vääntää neuletta ihan mihin tahtoo. Myös pyöröpuikon oikean pituuden valinnassa voi tulla vastaan pulmia, liian pitkällä tai liian lyhyellä puikolla on niin hankalaa neuloa, että työ lentää heikkohermoisemmalta nurkkaan alta aika yksikön. Ensimmäinen kerros on aina tiukempi ja sen kanssa joutuu usein kikkailemaan ennen kuin homma alkaa luistaa. Mutta toisaalta pyöröpuikko on helppo kuljettaa mukana ilman että täytyy pohtia pysyykö silmukat mukana vai ei, ja pyörönä neulominen on yleisesti nopeampaa ja helpompaa. Jos valitsee oikeanlaiset pyöröpuikot, niin neulominen on vaivatonta. Kaapeli ei saa olla liian jäykkä, ja puikon pituuden täytyy olla työhön sopiva. Addit on kieltämättä aika ylivoimaisia pyöröpuikoissa, ja minunkin Eijalta perinnöksi saadut lempipipopuikot on saaneet aika hyvin käännytettyä mua pyöröpuikkojen pariin.

Pyöröpuikoilla neulottaessa pitää laskea silmukoita enemmän, jollei sitten käytä näkyvinä rajapyykkeinä silmukkamerkkejä. Ja sittenhän se menee jo melko välineharrastukseksi, kun tarjolla on mitä hienompia ja korumaisempia silmukkamerkkejä. Toki omaa mielikuvitustaan voi aina käyttää. Silmukkamerkistä käy mikä tahansa pieni litteä esine, jossa on puikon mentävä reikä.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Kelttirannekkeet


Tein ne sitten loppuun kun aloitinkin, vaikka monta juttua näissä olisi voinut tehdä paremmin. Lanka on pikkuisen ryhditön, ja yhdistettynä mun naimaraitaiseen käsialaan olisi ollut fiksua neuloa nämä pyöröpuikoilla. Mutta aika komeat on silti, vai mitä? Perinteinen palmikkokuvio ei ole niin hankala miltä näyttää, ja vaikka ensimmäisen mallikerran neulominen meni pitkälti nenä kiinni kirjassa -tyylillä, niin se kyllä nopeutui siitä kun eteenpäin päästiin. Toinen puoli on joustinneuletta. Eniten itse ehkä tykkään kuitenkin tästä väristä, joka on tasan sama sävy kuin berninpaimenkoirien poskissa.


Lanka on uusi tuttavuus ggh Bali, jossa on puolet puuvillaa ja puolet akryylia. Tuntu muistuttaa tekomokkaa, vai johtuuko assosiaatio osin väristä, en tiedä. Toivottavasti lanka ei kovin nukkaannu käytössä, tuon akryylin kanssa kun saa aina olla vähän varpaillaan. Yllättävän riittoisaa tämä Bali kuitenkin oli, näihin rannekkeisiin meni vajaa kerä eli alle 50 g, vaikka lankaa tietysti aina menee enemmän noihin lettiviritelmiin. Hankin langan messuilta hintaan euron kerä, joten aika edullinen asuste tuli näistä. Tulisikohan toisesta kerästä napitettava pikku kauluri?

Kuvassa rannekkeiden alla näkyy Baktus numero 2, joka on valmiina ollut jo jonkun aikaa, mutta odotelkoon vielä tarkempaa esittelyä. Mulla on vähän pulaa malleista tällä hetkellä (valosta nyt puhumattakaan!), olisi kivaa jos kuvissa näkyisi muutakin kuin yksi käsi kummallisessa asennossa. Pystykorva-assarikaan ei suostu vaikka maanittelin. Niinpä se kuvaaminen on sitten aina vähän tätä:



lauantai 14. marraskuuta 2009

Lankalöytöjä messuilta

Tarkistin Tampereen Kädentaidot -messut heti ensimmäisenä päivänä, ja kyllähän sieltä ostoskassien kanssa pois tultiin siitäkin huolimatta, että messujen tarjonta oli mielestäni vähän suppeampi kuin edellisenä vuonna. Niin materiaalien kuin valmiiden tuotteidenkaan osalta messut tarjosi kovin vähän mitään uutta ja ennen näkemätöntä, mutta ainakin se kokosi hyvin yhteen kotimaisia käsityötaitajia yhden katon alle.

Lankakauppiaita oli esillä edellistä enemmän, tai sitten itse kiinnitin niihin enemmän huomiota. Tarjonta pyöri lähestulkoon samoissa tuotteissa jokaisella: Noroa, Araucaniaa, pampulalankoja, merinoa, alpakkaa, silkkisekoitteita. Pätkävärjätyt langat tuntuu vallanneen markkinat melkein kokonaan, niin että vähän sääliksi käy niitä neulojia joita monivärisyys ei niin miellytä. Plussana täytyy kuitenkin todeta, että tosi ohuita, pitsihuiveihin soveltuvia lankoja oli tarjolla enemmän kuin aiemmin. Itse haksahdin kuitenkin yhteen pätkävärjättyyn uutuuslankaan, nimittäin Zauberballiin. Kyseessä on aivan tavallinen monivärinen sukkalanka, lopputuloksesta tulee liukuvaa raitaa. Langan juju on kuitenkin - aika kekseliäästi - sen kerässä. Kerä on kertakaikkisen epämääräinen, käsin kerityn näköinen pallo. Langan ulkonäöstä ei oikein tiedä, mitä odottaa. Siitäpä nimikin, Zauberball - taikakerä. Tuli mieleen, että onkohan tämä joku loimen tutkaimista koottu jämäpätkäkerä, mahtaako täällä olla solmuja välissä. Lankaa 100g kerässä on kuitenkin tuttu 420m. Zauberball on näppärä esimerkki siitä, miten luoda yksinkertaisella tavalla käsityömäinen ja yksilömäinen leima teollisesti tuotettuun tavaraan.


Materiaaleissa ylellisemmät ja pehmeämmät merino ja alpakka oli paljon esillä. Jotain erikoisempaakin kuitenkin löytyi, itse tartuin Pirtin kehräämön Haukku-koirankarvalankaan (50% villaa 50% koirankarvaa) ja erityisen ihastunut olen Honkarinteen lammastilan myymään ahvenanmaanlampaan villalankaan. Hopeanharmaan langan tuntu on vähän erilainen kuin suomenlampaan villassa, jotenkin liukkaampi. Ruskeasta koirankarvalangasta taas pystykorva-assistenttini oli erityisen kiinnostunut. Harmi, etten tiedä minkä rotuisen koiran karvaa langassa on, luultavasti useamman.


Kirjoja löytyi myös, aika kattava ja suhteellisen edullinen valikoima oli Hobboksilla. Mulla on jonkunlaisena päähänpinttymänä keräillä neulemalleja, joten ostin taas yhden kattavan englanninkielisen neulemallikirjan, jossa on ihania pitsejä ja palmikoita ja vaikka mitä. Pitihän sitä sitten heti kokeilla jotain kelttiläistä palmikkoa pyörittää, vaikka kello läheni jo puolta yötä... Parkin ruskea lanka on tarjouspuuvillasekoitetta messuilta, ja pitää ryhtinsä palmikossa aika huonosti, niin kuin näkyy. Mutta malli on ihana, ja toimisi kuin unelma villassa. Vaikka ahvenanmaanlampaanvillassa...


keskiviikko 11. marraskuuta 2009

tiistai 3. marraskuuta 2009

Sacher-rannekkeet


Syksyllä tarvitaan suklaata, kimallusta ja alpakkaa! Suklaanruskeat Sandnes Alpakka ja hienovaraisesti kimalteleva Schoeller Moonlight kuiskuttelivat minulle Villamokan hyllyltä, ja tällaisiksi rannekkeiksi ne sitten kovasti halusivat tulla. Lienee sanomattakin selvää, että alpakka on melkein sietämättömän pehmeää. Tämä Sandesin laatu ei myöskään vaikuta niin karvaiselta kuin jotkut muut alpakat.

Teknisesti näissä rannekkeissa ei ole mitään kummempia kikkailuja. Toisessa päässä on joustinneuletta ja toisessa pykäreuna, muuten ne on kokonaan sileää neuletta. Raidoitin kimallelangan alpakan väliin, ja neulepinta muistuttaa vähän Sacher-kakkupalaa hilloineen, vai mitä olette mieltä?


Jos haluatte vähän kimallusta omaan syksyynne, niin sacherit syntyy seuraavalla tavalla:

Lanka: 50 g Sandnes Alpakka (väri 4081) ja 25 g Schoeller&Stahl Moonlight (väri 8255) tai vastaavat langat
Puikot: 3,5 tai käsialan mukaan

Luo 41 silmukkaa Alpakalla. Jaa silmukat puikoille (10 s/puikko), viimeiselle puikolle jää yksi ylimääräinen silmukka. Siirrä se ensimmäiselle puikolle, ja neulo 2 nurin yhteen, jolloin saat napakasti suljettua neuleen. Tee 2o, 2n -joustinneuletta 5 krs, jonka jälkeen neulo 2 krs sileää neuletta.

Neulo Moonlightilla 2 krs. ja Alpakalla 4 krs. vuorotellen.
Kun olet neulonut 11 kimalleraitaa, niin neulo vielä 3 krs Alpakalla. Neljännellä kerroksella tee reikärivi seuraavasti: *langankierto, 2 oikein yhteen* koko kerroksen ajan. Neulo vielä kaksi kerrosta sileää neuletta, ja päättele silmukat löyhästi. Jätä lankaan niin pitkä "häntä", että saat ommeltua sillä pykärivipäärmeen kiinni.

Käännä päärme nurjalle reikärivin kohdalta, ja ompele kiinni. Päättele langanpäät ja viimeistele neule pingottamalla se mittoihinsa ja antamalla sen olla märän pyyhkeen alla yön yli.

Valmiiden rannekkeiden pituus on 20 cm, mutta lankaa jäi vielä sen verran, että varmaan vähän pidempiinkin rannekkeisiin riittää.