sunnuntai 30. elokuuta 2009

tiistai 25. elokuuta 2009

Polku ajatuksista seinätekstiiliksi

(kuva: Emmi)

Akustinen seinätekstiilimme Polku on kokonaisuudessaan valmis, ja omalla paikallaan HAMKin Visamäen kampuksella ruokalan kabinetin seinällä. Itse en ollut ripustuksessa mukana, joten minäkin seurasin jännityksellä tilannetta Emmienin kautta. Olen jotenkin yllättynyt yhtä aikaa siitä, miten tekstiiliteos näyttää nyt seinällä ollessaan niin samanlaiselta kuin luonnoksessa, ja kuitenkin elävyydessään erilaiselta. Vähän jännitti, että näyttääkö kokonaisuus suureen seinään nähden liian pieneltä, koska mittasuhteiden hallinta tällaisessa mittakaavassa on sellainen aihe, jota en ole ennen joutunut käsittelemään. Mutta hyvältähän se näyttää! Tekstiiliteoksessa on käytetty paljon kiiltävää foliopainatusta ja peilejä, joten luonnossa teos näyttää värikkäämmältä ja kimaltelevammalta kuin kuvassa.

Alkuvaiheessa luonnoksia syntyi paljon, ja vaihtoehtoisia ilmeitä ja muotoja teokselle oli useita. Paljon ajatuksia karsiutui ja muokkaantui, ennen kuin lopullinen seinätekstiiliteos sai muotonsa. Myös nimeä mietittiin hyvin pitkään, lähes loppumetreille saakka.






Teoksen nimi on Polku, ja siinä on käytetty monia eri tekniikoita ja materiaaleja: värjäystä, flokki- ja foliopainoa (flokista syntyy samettimainen mattapinta ja foliosta metallinen kiiltävä pinta, molempia käytetään paljon vaatetuksessa esimerkiksi t-paitojen painatuksissa), shiborisidontaa, ompelua... Pienet kangasosat on yksitellen sommiteltu ja kiinnitetty villahuopaan, joka on pingotettu akustiikkalevyn päälle. Jokainen tekstiiliteoksen kuudesta osasta on yksilöllinen, ja ensimmäinen niistä oli toukokuussa esillä näyttelyssä Design Forumissa. Kiitos kaikille, jotka olivat tukena ja apuna, ja kiitos Emmille, jonka kanssa työskentely oli luontevaa ja ennen kaikkea mukavaa. Lisää projektin aikaisemmista vaiheista voi nähdä täältä, täältä ja täältä.

maanantai 24. elokuuta 2009

Sulosormen uudet kämmekkäät


Jos muistatte nämä jo alkukesästä esitellyt rannekkeet, kämmekkäät, miksi niitä nyt kutsuu, niin täten ilmoitan, että ne ovat valmiit ja luovutettu oikeisiin käsiin. Minä määrittelisin tämän nimitysasian mielessäni niin, että ilman peukalonpaikkoja olevat ranteisiin tulevat asusteet on rannekkeet, ja peukalonpaikoilla olevat on kämmekkäät. Mitä olette mieltä? Peukalon paikoilla tai ei, nämä on mun mielestä aivan mainioita neuleita, koska ne on nopeita tehdä, ne vie vähän lankaa, ne lämmittää ja tukee, ja tuo pukeutumiseen sen oman pienen lisänsä. (Tämä on mun puolustus sille, että niitä esiintyy tässä blogissa niin paljon.)

Lanka näissä pitkissä kyynärvarteen asti ulottuvissa kämmekkäissä on edelleen Sivilla, ja mallineule, johon tykästyin kovasti, on peräisin Gummeruksen Kauneimmat neulemallit -kirjasta. Ihanan näyttävä ja vähän kolmiulotteinen, jopa palmikkoa muistuttava malli näyttää monimutkaisemmalta kuin oikeasti onkaan. Jotta sain mallin pitsikuvion peilautumaan nätisti molemmissa kämmekkäissä, niin neuloin toisen alhaalta ylöspäin ja toisen ylhäältä alaspäin. Näin pitsireikäjonot (jotka ei kuvissa näy) ovat molemmat käsien ulkosyrjällä, eli kuviot on toistensa peilikuvat. Huomatkaa myös pianonopettajattaren pitkät sulosormet, jotka nykyään syyhyää kovasti jo kangaspuille ;)

Viikonloppuna käväisin myös pikavisiitin Kokkolassa kokoamassa kangaspuita ja Uusikaarlepyyssä Juthbacka-markkinoilla ostoksilla. Mukaan tarttui paljon aarteita (mm. käärinpirta vuodelta 1896), mutta niistä myöhemmin lisää. Markkinatunnelmaan voi tutustua myös täällä.




maanantai 17. elokuuta 2009

Neulekausi alkaa elokuussa


Kovasti täällä tehdään, mutta mitään valmista ei ole vielä esittää. Puikoilla on monta ehkä pienessä neulonta-ahneudessa aloitettua työtä, tulossa taas sukkaa ja ranneketta ja ehkä jotain kaulurin tapaistakin. Työharjoittelu Käsityökauppa Ilossa sujuu oikein mukavissa ja innostavissa merkeissä, ja uusia lankahankintojakin on tietenkin väistämättä kertynyt: vuoroaan puikoille odottaa tällainen villasilkkibambuihanuus. Minä kutsun näitä ihanan pulleita keriä merisiileiksi, ja ne on niin ihania että hyvä jos niitä raskisi neulottavaksi ottaakaan, käyvät oikein hyvin jo koristeesta.

Vähän väliä huomaan käyväni vilkuilemassa myös tätä kirjoneulepakettia, mutta maltan vielä. Ensin pitää tehdä jotain valmiiksi.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Helmirannekkeet



Näillä äidin aikoja sitten aloittamilla helmirannekkeilla oli hyvä taas vetristää neulomisotetta hiljaisen kesän jälkeen. Äidin innostus loppui liian tumman langan tihrustamiseen, ja lupauduin sitten tekemään työn loppuun. Rannekkeet neulotaan tasona kahdella puikolla aina oikein, mutta vaihtelua työhön tuo lankaan etukäteen pujotetut helmet, jotka noukitaan työhön kuviomallin mukaisesti. Kesti hetken päästä tekniikasta jyvälle, varsinkin koska helmet otetaan työhön nurjalla puolella (jolloin ei näe mitä tekee) ja kuvion seuraaminen työpiirustuksesta oli vaikeaa. Onneksi kuvio oli helppo, joten jätin piirustuksen seuraamisen sikseen ja katsoin helmien paikat jo aiemmin neulotusta kohdasta. Toisen käsityön jatkaminen on muutenkin aina vähän totuteltava juttu, mutta kun hommaan tottui niin helmien kanssa neulominen oli oikein kivaa ja suhteellisen nopeaakin. Viivytystä tuli vain siitä, että helmet loppui kesken, ja niitä piti lähteä metsästämään lisää.


Tykkään tekniikasta, ja taidan tehdä helmirannekkeet itsellenikin, ehkä pienemmillä helmillä ja eri kuviolla. Lankana näissä rannekkeissa on Lanett, joka on mukavan pehmeä ja joutuisa neulottava, mutta vaatii aika isokokoiset helmet.

Viikonlopun ratoksi tuunasin itselleni myös kannet uuteen kalenteriin, en yhtään tykkää niistä persoonattoman näköisistä yksivärisistä peruskalentereista. Tämä vuosi mennään turkoosin hempeissä merkeissä.

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Hit och dit

Sunne

Skara

Sikhall

Sikhall

Sundborn

Luleå gammelstad

Umeå

Se Ruotsin matkasta, seuraavaksi luvassa taas enemmän silmukoita ;)

tiistai 4. elokuuta 2009

Mora


Siljan-järven ympäristössä Taalainmaalla on todella rikas käsityökulttuuri. Puukoista tunnettu kaupunki Mora on ehkä koko seudun käsityökeskus. Erityisesti kansallispukuharrastus on siellä voimissaan. Me saavuttiin Moraan illalla vain hetki ennen kauppojen sulkemisaikaa, joten ehdin vain käydä tirauttamassa pari onnensekaista itkua paikallisessa Hemslöjd -kaupassa. Siellä olisi ollut vaikka mitä ihanaa ostettavaa, mutta hinnat oli aika karmaisevia (sanottakoon ihan mielenkiinnosta, että kansallispukuosastolla myytiin myös Wetterhoffin Tanhu -lankaa. Taidetaanko sitä valmistaakaan enää?). Esimerkiksi villalangasta ketjusilmukoin virkattu ruusunauha maksoi 280 kruunua eli noin 28 euroa. Taidan tässä vähän harjoiteltuani viedä tuotokseni Moraan myyntiin ;)


Turismistakin otettiin kaikki irti: Taalainmaan ykkösvientivalttia ja koko Ruotsin kansallisikonia dalahästiä eli taalainmaan hevosta löytyi joka koossa ja värissä, ja järkiään ne kaikki oli kalliita. Antiikkikaupoissa vanhat puuhevoset on vielä arvokkaampia. Aidot hevoset on käsin veistetty ja maalattu, mutta tiedä tuosta turistikaupan valikoimasta sitten. Pakko oli yksi aito heppa hankkia. Jos taalainmaan hevosen historia, tarina ja valmistus kiinnostaa, niin kannattaa tutustua tänne.


Mårbacka


Vaaleanpunaisten mårbacka-pelargonioiden innoittamana kurvasimme seuraavaksi Sunnessa sijaitsevaan Mårbacka -kartanoon. Ruotsissa suosittujen mutta Suomessa harvinaisempien pelargonioiden lisäksi paikka on tunnetumpi kirjailija Selma Lagerlöfin kotipaikkana. Itselleni tutuin Selma Lagerlöfin tarina on Peukaloisen retket.


Tällä kertaa kävimme myös (ruotsiksi) opastetulla kierroksella sisällä. Vaikka Ruotsin ensimmäisestä naispuolisesta kirjallisuuden Nobelin palkinnon saajasta en paljon alunperin tiennytkään, niin kierros ja koko paikka oli mielenkiintoinen. Kartanon pihalla oli hyvin hoidettu puutarha, riikinkukkopariskunta (herra oli oikea linssilude, mutta kuvaa ei silti tullut napattua), pieni myymälä ja ihana kahvila, jossa nautittiin paikanpäällä leivottuja herkkuja: Mårbackakaka hillolla ja kermavaahdolla ja aina yhtä ihanan suklainen Kärleksmumms. Kahvikin kaadettiin komeasti oikein vanhanaikaisesta kuparipannusta.

maanantai 3. elokuuta 2009

Lampaiden perässä


Viimeaikoina koko perhepiirissä virinneen lammasvillityksen seurauksena matkan suunnitelmiin kuului vierailla paikallisilla lampuri/käsityöläisillä. Äiti tahtoi ehdottomasti harmaan kiharaisen gotlannin (?) lampaan taljan, minä tahdoin ehdottomasti A) lankaa ja B) silittää lampaita. Vierailimme kahdessa paikassa, molemmat Trollhättanin lähistöllä. Talja (ja lankaa, käsinkehrättyä) löydettiin Eva Nybergiltä, joka työstää taljoja, kehrää, värjää ja vaikka mitä. Evalla ei ollut enää omia lampaita, joten mun silittelyhaaveet jäi siltä osin siihen, mutta ne unohtui siinä vaiheessa kun Eva esitteli kehräyskokeilujaan eri kuiduista. Hypistelin eri lammasrotujen villaa, sekä angorakanin, bordercollien, pyreneittenmastiffin ja myskihärän kuiduista kehrättyä lankaa. Koirankarva on kuulemma lampaan villaa lämpimämpää, mikä on minusta aika kiehtova juttu (pitänee alkaa laittamaan säästöön noita pystykorvaisen assistentin loppumattomia pohjavilloja...). Ehdottomasti pehmoisin lanka tuli kuitenkin, uskomatonta kyllä, myskihärästä!


Ekenäs hantverkin Outi Niskala esitteli meille ruotsalaisen rya-nimisen lammasrodun. Rya-lampaan turkki on pitkää ja suoraa karvaa, ja silittelemämme ruskea talja muistutti enemmän karhua kuin lammasta. Outin lampaat oli laitumella kauempana, joten taljan silittelyyn minun oli taas tyytyminen. Ekenäs hantverk oli sekin tosi mukava ja antoisa vierailupaikka, ja heillä on myös nettikauppa. Ostin luonnonruskeaa rya-lankaa, josta suunnittelen itselleni sukkia oikein leveällä palmikolla. Kotiintuomisiksi jäi myös into tutkiskella paremmin eri lammasrotuja, omia päkäpäitä vielä odotellessa.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Sundborn



Hetken mielijohteesta koukkasimme Falunin lähellä sijaitsevaan taiteilija Carl Larssonin kotipaikkaan Sundbornissa. Talo oli aivan kylän keskustassa, sitä ympäröi paljon pieniä punaisia mökkejä joissa jokaisessa oli joku loppis tai matkamuistomyymälä. Ihmisiä oli ruuhkaksi asti ja koko hommassa aavistuksen verran sellanen turistikrääsäfiilis. Sisään pääsi ainoastaan opastetuilla kierroksilla ja ryhmät oli niin suuria, että sisällä ei varmaan olisi nähnyt paljon mitään, joten päätimme sitten vain ihastella paikkaa ulkopuolelta. Mökkikeskittymän alueella oli paljon neulegraffiteja, joista kuvan nappasin näteimmästä (joka olisi sitten kai virkkausgraffiti?).


lauantai 1. elokuuta 2009

Växbo


Ruotsin reissu aloitettiin ajamalla Bollnäsin lähellä sijaitsevaan Växbohon, joka on idyllinen vanha ruukkialue kahviloineen ja käsityöläiskauppoineen. Varsinainen mielenkiinnon kohde siellä oli pohjoismaiden ainoa pellavakehräämö Växbo Lin, joka tuottaa langan lisäksi pellavakangasta ja valmiita tuotteita. Kehräämökutomo sijaitsee syrjässä metsän keskellä, kävelimme sinne ruukilta pientä metsätietä pitkin lehmänlaidunten viereltä. Perillä odotti kuitenkin oikea pellavataivas. Valtavan laadukkaiden tuotteiden lisäksi tehtaanmyymälässä oli saatavilla kakkoslaadun kankaita ja lankaa todella edullisesti. Ostin pari kiloa rohdinta kaitaliinamallit jo silmissä siintäen... :)



Erityisen mukavaa paikassa oli myös se, että vierailijat saivat vapaasti käydä katsomassa kehräämöä ja kutomoa. Tila oli jaettu kahtia, toisella puolella oli kehräämö ja toisella puolella kutomo, jossa oli arviolta parisenkymmentä erikokoista kutomakonetta. Yhtään jacquardkonetta en siellä nähnyt, tai ainakaan tunnistanut. Kutomon puolella mielenkiintoista oli mielestäni se, että katossa oli suuttimet, joista ilmaan puhallettiin kosteaa vesihöyryä. Kosteus auttaa pitämään pellavalangan vahvempana, jolloin loimet paremmin kestävät koneiden rasituksen eivätkä katkeile yhtä herkästi. Käydessäni kutomossa koneet kutoa paukuttelivat itsekseen, mutta kutomossa oli opastetaulujen mukaan noin 8 työntekijää. Kaiken kaikkiaan Växbo Lin oli aivan äärettömän mielenkiintoinen paikka, kannattaa ehdottomasti käydä jos Ruotsiin menee.