sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Huivihomma

Olen tänä talvena ehtinyt tehdä vasta kaksi huivia. Se on varmaan joku ennätys, koska yleensä niitä syntyy vähintään 5. Pimeän Earth hourin aikana (somasti kynttilän valossa) valmistui ruskeankukertava huivi, josta en oikeastaan tiedä missä sitä tulee pidettyä. Lanka on maailman turhinta löyhästi kierrettyä akryylisekoitusta, joka nyppyyntyy takuuvarmasti jo ennen toista käyttökertaa. Ostin sen yli vuosi sitten Frankfurtista, ja myönnän että pääsyy ostopäätökseen oli langan väri ja ulkomaanmatkoilla yleisesti ihmisen valtaava sekopäisyys. Huivin toteutuksessakaan ei ole mitään jännää, se on ainaoikein neuletta, paksuilla puikoilla. Melkein jo nolottaa. Mutta neulepinta on ihan mukavan näköinen. Ainakin niin kauan kun se kestää.


Huivi numero kaksi syntyi täydellisen suunnittelematta muiden värjäilyjen ohessa, koska en halunnut kaataa ylijäänyttä värilientä viemäriin ja villakangastakin sattui sopivasti olemaan mukana. Sidoin kankaan myttyyn väriä päästävällä langalla, heitin väriliemeen ja lopuksi vanutin. En ole ihan varma tästä lopputuloksesta: onko se kivan taiteellinen, vai näyttääkö se vaan homeiselta...? Ehkä se vaatii vielä jatkokäsittelyä.

Ei kommentteja: