sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Viikonlopun värjäilyt ja värkkäilyt


Kevät näköjään vaikuttaa sukkalankojen värjäyksen sävyihin, tällä kertaa kattilasta tupsahti perussininen ja hiirenkorvan vihreä. Vähän sormet syyhyäisi etsimään sitä juuri sopivaa mallia tuolle vihreälle langalle, mutta maltan vielä... Koulukiireiden takia aikaa ei riitä neulomuksille tällä hetkellä juuri ollenkaan. Kuvan reunassa pilkahtaa esimakua seinätekstiilistä, joka juuri nyt syö sen suurimman osan huomiostani. Kokonaisuudessaan sitä ja muita tulevien artenomien luomuksia pääsee ihmettelemään Helsingin Design Forumiin toukokuussa.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Luonnoskirjasta


Inhoan piirtämistä. Tai se on liian tiukasti sanottu, koska en minä inhoa sitä, mulla vaan ei ole kärsivällisyyttä siihen. Piirtämistä pitäisi harrastaa usein jotta ote siihen säilyisi, ja mulla se ote katkesi joskus 12-vuotiaana. Tekstiilien suunnittelussa näppärästä piirustustaidosta olisi hyötyä, mutta ei sen puute mikään varsinainen este silti ole. Mun mielestä jokainen osaa piirtää kun kunnolla yrittää ja keskittyy. Ja juuri se yrittäminen ja keskittyminen siinä minusta on vaikeaa, se tuntuu jo melkein liian tekniseltä suoritukselta. En jaksa suhertaa puolta päivää että saan jotain aikaiseksi, varsinkaan kun joku toinen (joka on fiksu ja pitää taitoaan yllä piirtämällä usein) piirtää suhauttaa sen saman yhdessä silmänräpäyksessä. Omia piirustuksia kohtaan tulee ehkä oltua usein liian kriittinenkin. Ihailen sellaisia ihmisiä, joille piirtäminen on helppoa ja luontaista. Kädellä tehty jälki on aina kiinnostavampi ja elävämpi.


Pidän silti luonnoskirjaa, mutta omin ehdoin. Harrastan paljon kuvakollaaseja, leikkaa-liimaa -askartelu on sekin yllättävän terapeuttista. Hiljattain olen yllättänyt itseni myös piirtämällä silloin tällöin jotain, ottamatta paineita siitä minkä laatuisia kuvista syntyy. Ehkä jos olisi enemmän aikaa...



torstai 16. huhtikuuta 2009

Välipala


Äiti on jo monta vuotta kerännyt viinipullon korkkeja (ja ei, meillä ei juoda näin paljon, vaan koko tuttavapiiri on värvätty säästämään korkkinsa ;)), ja nyt niitä on niin paljon että niistä riittää reilusti myös askarteluun. Koska armas valotuslamppuni odottelee vielä käyttöönottoaan, niin kokeilin painaa kangasta samppanjapullon korkeilla. Kyllä tämä tällaiseen pikaiseen askarteluun toimii aika kivasti, sain uudistettua tyynyliinan yhdessä hujauksessa.


Sattui myös niin harmillisesti, että kamera hajosi, eikä suostu enää aukaisemaan linssin suojusta kokonaan. Näillä merirosvon silmälappukuvilla siis mennään, koitetaan jaksaa kunnes saan asiaan parannusta. Olo ilman kameraa on melkein sama kuin ilman silmiä. Tai ehkä ilman muistia, koska ironista kyllä silmät löytää kuvattavia kohteita parhaiten aina silloin, kun ei ole millä kuvata...

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Huivihomma

Olen tänä talvena ehtinyt tehdä vasta kaksi huivia. Se on varmaan joku ennätys, koska yleensä niitä syntyy vähintään 5. Pimeän Earth hourin aikana (somasti kynttilän valossa) valmistui ruskeankukertava huivi, josta en oikeastaan tiedä missä sitä tulee pidettyä. Lanka on maailman turhinta löyhästi kierrettyä akryylisekoitusta, joka nyppyyntyy takuuvarmasti jo ennen toista käyttökertaa. Ostin sen yli vuosi sitten Frankfurtista, ja myönnän että pääsyy ostopäätökseen oli langan väri ja ulkomaanmatkoilla yleisesti ihmisen valtaava sekopäisyys. Huivin toteutuksessakaan ei ole mitään jännää, se on ainaoikein neuletta, paksuilla puikoilla. Melkein jo nolottaa. Mutta neulepinta on ihan mukavan näköinen. Ainakin niin kauan kun se kestää.


Huivi numero kaksi syntyi täydellisen suunnittelematta muiden värjäilyjen ohessa, koska en halunnut kaataa ylijäänyttä värilientä viemäriin ja villakangastakin sattui sopivasti olemaan mukana. Sidoin kankaan myttyyn väriä päästävällä langalla, heitin väriliemeen ja lopuksi vanutin. En ole ihan varma tästä lopputuloksesta: onko se kivan taiteellinen, vai näyttääkö se vaan homeiselta...? Ehkä se vaatii vielä jatkokäsittelyä.