tiistai 31. maaliskuuta 2009

Kuplia ja kimallusta


Meidän opintoprojektina aikaansaatu Sadun lumoa -mallisto löytyy nyt ilmestyneestä Taito-lehdestä! Vajaan puolen vuoden tiukka aherrus näkyy lehdessä värikkäinä kuvina ja toivottavasti innostavina tuotteina ja ohjeina. Lukijoiden mielipiteet mallistosta jännittää, mutta tähän mennessä eri tahoilta saatu palaute on ollut kannustavaa. :)

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Pakkaspitsiä


Jo jokin aika sitten valmistui nämä rannekkeet. Mun neulomisharrastus rajoittuu pieniin neuleisiin, joista rannekkeet on sukkien ohella yksi lempiaihe. Miten monet rannekkeet yksi ihminen tarvitsee? No, joka asuun ja fiilikseen sopivat tietysti. Nämä on olleet käytössäkin jo jonkin aikaa, ja hyvin toimii. Lanka on Wetterhoffin Sivilla -silkkivilla ja mallineule Falling leaves Knittystä. Neulepinta on kaunis ja helppo, mutta jos tekisin sen uudelleen, niin lisäisin ehkä yhden oikean silmukan mallikerran alkuun tai loppuun joka kerrokselle. Ohjeen mukaan mallikerta alkaa ja päättyy kavennukseen, ja jos niiden välissä olisi yksi oikea silmukka niin rajasta voisi ehkä tulla siistimpi. Olen myös miettinyt, josko olisi järkevämpää tehdä rannekkeisiin peukalon paikat. Se pitäisi rannekkeet hyvin paikoillaan, mutta rajoittaisi elämää ehkä muuten, koska sitten rannekkeet pitäisi ottaa pois aina kun pesee käsiä tai syö tai tekee ylipäänsä mitään.

Tällä hetkellä puikoilla (ja miten ihanilla puikoilla! Hankittu haukiputaalaisesta Käsityökauppa Ilosta) on tilausrannekkeet, silkkivillasta nekin.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

:)

Isällä oli syntymäpäivä. Sitä lahjottiin Maija Paavolan grafiikalla, ja kahvittelu toimitettiin ihan tämän tapauksen kunniaksi esille otetuista antiikkisista mokkakupeista. Kuppeihin mahtuu kahvia vain kahden ryypyn verran ja ne täytyy pestä käsin, eikä kaikille vieraille riittänyt edes samanlaisia, mutta on ne niin sievät.


Sen lisäksi että päivänsankaria juhlittiin, myös minä sain lahjan. Mummo antoi paksun pinkan 1900-luvun alusta olevia kortteja, jotka kuului isoisän äidille. Mikä aarre! Nykyään tuskin kukaan pitää tallessa kaikkia joulu- ja pääsiäistoivotuskortteja, kun eihän niitä moni enää edes lähetä. Aikalaisten käsialoja, kieltä ja osoitekäytäntöjä oli hauska korteista seurata.


Mukavan viikonlopun kunniaksi aurinko paistoi Oulussa oikein komeasti. Ehdin ostoksillekin ranta-aitoille, erityisesti kannattaa käydä katsomassa perhevoimin pyörivän käsityöläiskauppa Art Villan tarjonta.






maanantai 16. maaliskuuta 2009

Intian ihanuus


Sain äidiltä jokin aika sitten tällaisen puusta veistetyn painoleimasimen, joka on ostettu oululaisesta Pioni living -kukka- ja sisustuskaupasta. Leimasin on intialainen, käsintehty, ja sitä on ilmeisesti käytetty paperin, ehkä tapetin painamiseen. Samanlaisia on vuosisadat käytetty ja käytetään edelleen myös kankaan painamiseen itämaisissa kulttuureissa. Vioittuneet yksilöt myydään länsimaihin sisustusesineiksi, mutta mikäpä niitä estää edelleen käyttämästä alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Minä ainakin ajattelin tällä kangasta painaa. Leimasimessa on pieniä virheitä, osittain puu on murtunut pienissä yksityiskohdissa, mutta sehän tuo painojäljelle vain lisää luonnetta. Osa leimasimien kuoseista on raportissa, eli niillä saa aikaan jatkuvaa pintakuviota, mutta tämä kappale toimii myös yksittäisenä. Kuvio tuo mieleeni Musla -koristeaiheen, jota käytetään hopealusikoissa.


Ostin leimasinta silmällä pitäen kirpputorilta palan pellavanväristä puuvillakangasta (aito pellava olisi toki ollut vielä parempaa) kun halvalla sain, mutta en ole vielä keksinyt mitä siitä teen. Tyynynpäällisiä ehkä? Tai verhon? Joka tapauksessa en malta odottaa, että pääsen leimasinta kokeilemaan.

(Ja asiasta poiketen, sattui eteeni eilen tällaisia uskomattomia paperiorigameja. Näyttäisi hyvältä myös kankaassa, jos vaan osaisi taitella...)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Shiborisunnuntai




Sidoin shiborikokeiluja seinätekstiilisuunnitelmaa varten, aina niin innostun noista palluroista. Jurytys kevään näyttelyyn lähestyy. Projekti on innostava, olisipa vaan enemmän aikaa keskittyä yksin siihen. Mutta siitä varmaan lisää myöhemmin.




P.S. Aika ihania ja inspiroivia juttuja löytyy Dear Adasta, joka on aika samanlainen blogi kuin lempparini Another shade of grey. Lienee aiheellista varoittaa, että näiden molempien parissa saattaa aikaa hurahtaa enemmän kuin oli ajateltu.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Apinaorkesteri


Knittystä löytyneen Monkey -ohjeen mukaan syntyi parit apinasukat itselle ja äidille. Malli on mukava neuloa ja muodostaa näyttävää pintaa. Lanka on molemmissa itsevärjättyä Rellanan sukkalankaa. Vihreissä sukissa kokeilin Villamokan innoittamana monivärivärjäystä, mutta eipä se aivan onnistunut.... vihreän ja ruskean sijaan tuli vain sekavaa vihreää, mutta ei sekään hassumpi ole. Oma suosikkini silti on tuo berninpaimenkoiran posken ruskea. Nämä on ehdottomasti mun uudet lempisukat <3


Loman aikana valmistui myös nämä sukat. Neule on tylsästi pelkkää suoraa, mutta Rellanan sukkalangan pätkävärjäyksestä syntyvä kuvio on se juju. Tähän värjäykseen ei mun taidot vielä ihan riitä, tai kärsivällisyys ainakaan. Kuvioon vaikuttaa olennaisesti puikkokoko ja silmukoiden määrä. Puolta numeroa suuremmilla puikoilla neuloessa kuvio muuttui täysin: langasta muodostui ohutta ja tiheää raitaa. Tykkään enemmän tästä isosta ja liukuvasta, joka muistuttaa ikatvärjäystä. Kuvio sotkeutuu auttamatta siis ainakin kohdissa, joissa silmukkamäärä muuttuu, eli kantapään ja kärjen kavennuksissa. Langanvalmistajat harvoin kertovat, millä määrityksillä (puikkokoolla ja silmukkaluvulla) kuvio syntyy, se pitää vaan itse etsiä. Eikun etsimään siis!