keskiviikko 23. joulukuuta 2009

tiistai 22. joulukuuta 2009

Inspiraatio

Lempparisisustuslehteni ruotsalaisen ELLE Interiörin uusimmassa numerossa oli aika innostava kuva modernista kutojan työtilasta. Liekö oikea vai lavastettu tila, en tiedä, mutta mun mielestä aika herkullinen. Huomatkaa mustat kangaspuut, olkoonkin ruotsalaisittain yläluhallista mallia.


Värilliset kangaspuut on äärettömän ihania, mutta en tiedä miten maalaus mahtaisi vaikuttaa toimivuuteen. Kyllähän noita maalattuja toimivia kangaspuita joskus näkee, esimerkiksi messuosastoilla. Ainakin Suomen Käsityön Ystävien osastolla olen joskus tainnut vitivalkoisiin puihin törmätä, ne oli valkoiset nyörejä myöten. Tänään kävin haikeasti omia perinteisesti koivun värisiä puitani silittelemässä, ne reppanat makaa tällä hetkellä pinossa lattialla. Vähän kutkuttaisi tehdä jotain kivaa. Pellavaa ainakin olisi odottamassa, ja yksi kesken pois otettu mattoloimi.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Painamassa paukkupakkasissa


Tänään kokeilin vihdoin ja viimein painaa vanhalla puuleimasimella, joka on jo kuukausitolkulla toimittanut lähinnä koristeen virkaa. Painaminen sillä oli kätevää ja helppoa, tosin ensin piti vähän testailla, että millä tavalla tulee siistein painojälki. Sivelin painopastan leimasimeen siveltimellä joka painokerran välillä. Hieman hirvitti sotkea leimasin aika tahmeaan peittoväriin, mitä jos en saisikaan sitä siitä irti. Ihan hyvin se silti kuumalla vedellä irtosi, ja leimasin on edelleen ihan hyvä myös koristekäytössä.


Tämä oli innostava kokeilu, ja tykkään leimasimen kuviosta tosi paljon. Jos jatkossa pelottaa käyttää vanhaa leimasinta, niin kuviostahan voisi tehdä myös seulan. Toisaalta tekniikkana tuon leimasimen kanssa oli hauska leikkiä, sitä pyörittelee helpommin kuin seulaa, ja kuvion kohdan näkee heti eikä kohdistamisen kanssa ole yhtä hankalaa. Mitä tästä kokeilusta sitten syntyi, niin palataan siihen myöhemmin ;)


Ja johan se alkoi lyyti kirjottaa: pakkanen ylsi Hämeeseen asti. Kyllä tätä on odotettu, vaikka tukka sähköistyy ja poskia nipistelee. Nyt alkaa jo tuntua vähän siltä, että joulukin lähestyy.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Yhdet myyjäiset ja yksi askarteluyritys


Olen vähän huono pääsemään vielä joulufiiliksiin, mutta yritetty on kuitenkin. Joulukortit on askarreltu, suurin osa ostoksista hoidettu, lahjaneulomuksia vielä työn alla. Mutta niistä jälkimmäisistä ollaan tietysti ihan hys hys.

Wetterhoffin Korttelijoulunkin tarkastin tänään. Siellä oli kauhea ryysis niin kuin aina, eräällekin pöydälle jonotin minuuttitolkulla että pääsin edes vilkaisemaan. Jotain pikkujuttuja tarttui mukaan, mutta tarjonta oli kyllä minun mielestä vähän huonompi kuin ennen, mikä tietysti voi johtua muuttuneista tilaolosuhteistakin. Myyjiä oli sisäpihalla pikku mökeissä, sekä kahdessa kerroksessa Wetterhoffin talossa. Niin kuin yleensäkin, mielenkiintoisimmat myytävät löytyi opiskelijoiden pöydistä.


Eräänä iltapäivänä askarreltiin Annin kanssa sifonkikukkia, joiden ohje löytyi Parolan asemalta. Mukava ohje sinänsä, mutta askarteluvoimat nyt ei ollut mun puolella ollenkaan, koska ostamani kangas ei halunnut käpertyä eikä siis näyttänyt kukalta vaikka miten yritti. No, minähän en olekaan mikään askartelija. Sosiaalisesta askartelutunnelmasta nauttiminen riittää jo pitkälle, vaikka mitään valmista ei syntyisikään.

(Pikku neuvo jos teette näitä kukkia: kankaaksi käy periaatteessa mikä tahansa sifonki/ organza /voilee, joka on polyesteriä tai nailonia (polyamidia), koska niiden reunat pystyy polttamaan. Mutta empiiristen kokeidemme tuloksena kävi ilmi, että ehdottomasti paras ja kukkamaisin lopputulos tulee perinteisestä valoverhokankaasta.)


tiistai 8. joulukuuta 2009

Jo vihertää

Pyörähdin taas pitkästä aikaa värjäämön puolella. Se lotraaminen on niin mukavaa. Sitäpaitsi sain kasan Fritidsgarnia, jotka ei aivan ollut mun värimaailmaa, ja sukkalangoistakin alkaa käsittämätöntä kyllä olla jo vähän uupelo.


Tänään tuntui sitten vihreältä. Jännää oli nähdä miten pohjaväri vaikutti Fritidsgarneihin, se on aina vähän arveluiden varassa. Raikkaan vihreässä liemessä sininen muuttui keskivihreäksi, keltainen ärtsymmäksi vihreäksi ja olisin jotenkin odottanut tai toivonut, että punainen olisi tullut kattilasta ruskeampana, mutta se oli edelleen vain punainen, aavistuksen murretumpi vaan. Varmaan tummempi liemi olisi saanut aikaan sen toivotun ruskeuden, mutta ihan hyvä näinkin.


lauantai 5. joulukuuta 2009

Käsityö


Bongasin yllätyksekseni uuden käsityölehden kaupan lehtihyllyltä. Kyseessä on Viron suurin käsityölehti Käsityö, joka ilmestyi nyt ensimmäistä kertaa suomenkielisenä. Se on hengeltään aika erilainen kotimaisiin alan lehtiin verrattuna, ja tekniikoiden kirjo on laaja: neulontaa, ompelua, kirjontaa, huovutusta, askartelua, puutöitä jne. Kankaankudontaa tosin on yhden ainoan matto-ohjeen verran, ja senkin ohje on melko erikoisesti laadittu. Toisaalta ohjeen epäselvyys voi osaksi johtua siitäkin, että koko lehti on kauttaaltaan aika mielenkiintoisesti suomennettu. Lehdessä on ohjeiden lisäksi myös artikkeleita ja alan virolaisia tapahtumia.

Virolaiset perinnekäsityöt on ainakin tässä numerossa aika vahvasti esillä, mistä tykkäsin kovasti. Varsinkin tämä kuvan neule on aivan ihana. Muistuttaa vähän norjalaista tyyliä, vaikka kaipa täällä pohjolassa kaikissa on samoja piirteitä. Nuo kirjonnat on mielettömän hienot, mutta taitaisipa jäädä minulta tekemättä...


keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Saaristolaiset ja Baktus nro 2

Messuilta löydetystä ahvenanmaanlampaan villalangasta tein lapaset, ajattelin että niissä lanka tulisi edukseen ja pääsisi lämmittämään. Nopeasti nämä tulikin, kun lanka oli niin paksua, neuloin lapaset suunnilleen päivässä. Kuvio tuli isompana kuin odotin, ja se on omasta mielestäni ehkä liian iso näin pieneen neuleeseen, mutta sopii hengeltään muuten hyvin lankaan. Lanka on valmiina neuleena vähän kutittavaisen sorttista, mutta tuntui lämmittävän ihan mukavasti sen aikaa mitä näitä itse testailin. Lapaset nimittäin menee äidin käyttöön, koska epähuomiossa neuloin niistä itselle vähän liian pienet. Ja vielä pienemmiltä ne näyttää, kun niitä mallaillaan isoissa käsissä:


Myös Baktus 2 tuli vihdoin kuvattua. Olipa hankala saada värit näkymään oikein, eikä ne tee sitä oikein vieläkään. Tämä huivi on ollut jo aika paljon käytössä, sekä sisällä että ulkona. Tykkään sen hillityistä väreistä ja keveydestä, vaikka toistin saman virheen tässäkin niin kuin ensimmäisessäkin Baktuksessa ja aloitin kaventamisen liian aikaisin. Jos tähän huiviin haluaa käyttää kaiken langan, niin se pitää punnita todella tarkkaan. Gramma lankaa riittää pitemmälle kuin luulisi, kun kyseessä on ohut lanka. Tässä on lankana Marks & Kattensin Fame Trend, jota on tällä hetkellä kuulemma vaikeuksia enää saada. Vastaavanlaisia lankoja on kuitenkin nyt todella paljon tarjolla ja monelta eri valmistajalta.


Sain huiviin vähän pituutta lisää pingottamalla sitä pituussuunnassa samalla kun höyrytin. Viimeistys teki työlle taas ihmeitä, neulepinta tasoittui huomattavasti ja laskeutuu nyt paremmin. Ei sitä viimeistyksen tärkeyttä turhaan korosteta.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Sandstorm


Toisesta Bali-kerästä syntyi tällainen kauluri. Vähän se on taipuvainen rullautumaan ja on muutenkin löysempi kuin mitä minun mielestä hyvän kaulurin tulisi olla, mutta ehkä tämä on enemmän tällainen asuste kuin varsinainen lämmike. Tykkään kuitenkin mallista, joka esiintyy uudessa rakkaassa mallineulekirjassani nimellä Sandstorm, ja se muistuttaakin ehkä vähän tuulen hiekkaan tekemiä kuvioita.

Napit on Lagoenan käsintehdyt hailakan vihreät keramiikkanapit, ja ne on ostettu Ilosta. Nyt oli muuten järkyttävää kyllä ensimmäinen kerta, kun neuloin napinlävet. En ole koskaan aiemmin tehnyt sellaista neuletta, johon moisia olisin tarvinnut. Ensimmäisen kerran ihan improvisaatiolla tehden tuli liian isot ja löysät napinlävet, ja toisella kerralla ohjettakin vähän vilkuillen tuli jo paljon napakammat. Näköjään sitä tässäkin hommassa jotain edistystä tapahtuu ;)

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

maanantai 23. marraskuuta 2009

Naimaraidoista ja pyöröpuikoista


Kahden puikon vaihtumiskohtaan syntyvä löysä kohta on monelle neulojalle harmillisen tuttu juttu, mutta ihmetystä herättävä sana naimaraita tunnetaan epätoivottavaa pitkittäistä raitaa tai jälkeä kuvaavana sanana kuulemma myös maanviljelyksessä ja kankaankudonnassa. Joku kielitieteilijä sanan alkuperästä ja tarkotuksesta voisi varmaan tietää enemmänkin, tämä tieto perustui pelkästään pikaiseen googlettamiseen.

Neulonnassa ns. naimaraita voi johtua useammasta tekijästä: puikkokoosta, langan ominaisuuksista, neulojan käsialasta. Joillakin onnekkailla, niin kuin mun äidillä, on niin tasainen ja napakka käsiala, ettei raitoja synny. Minulla niitä kuitenkin syntyy, ja yritän parhaani mukaan silotella niitä joko kiristämällä puikon viimeistä ja ensimmäistä silmukkaa tavallista enemmän (ei yleensä auta), siirtelemällä silmukoita puikolta toiselle (työlästä) tai neulomalla puikon viimeisen silmukan kiertäen joka toisella kerroksella. Takareunasta neulottu silmukka on tiukempi, mutta sekin tahtoo jättää neulepintaan jonkinlaisen näkyvän raidan.

Helpoiten naimaraidoista varmaan pääsee siirtymällä pyöröpuikkoihin, mutta sekin taas tuo eteen omat ongelmansa. Itse tykkään neuloa sukkapuikoilla, koska ne ensinnäkin saa neulomisen kuulostamaan neulomiselta kilinällään, ja niiden kanssa on helppo seurata mallikertoja ja kavennuskohtia ilman että täytyy laskea silmukoita. Jotkut pyöröpuikot on kertakaikkisen mahdottomia vempaimia, kun liian jäykkä ja jo valmiiksi mutkalla oleva kaapeli vääntää neuletta ihan mihin tahtoo. Myös pyöröpuikon oikean pituuden valinnassa voi tulla vastaan pulmia, liian pitkällä tai liian lyhyellä puikolla on niin hankalaa neuloa, että työ lentää heikkohermoisemmalta nurkkaan alta aika yksikön. Ensimmäinen kerros on aina tiukempi ja sen kanssa joutuu usein kikkailemaan ennen kuin homma alkaa luistaa. Mutta toisaalta pyöröpuikko on helppo kuljettaa mukana ilman että täytyy pohtia pysyykö silmukat mukana vai ei, ja pyörönä neulominen on yleisesti nopeampaa ja helpompaa. Jos valitsee oikeanlaiset pyöröpuikot, niin neulominen on vaivatonta. Kaapeli ei saa olla liian jäykkä, ja puikon pituuden täytyy olla työhön sopiva. Addit on kieltämättä aika ylivoimaisia pyöröpuikoissa, ja minunkin Eijalta perinnöksi saadut lempipipopuikot on saaneet aika hyvin käännytettyä mua pyöröpuikkojen pariin.

Pyöröpuikoilla neulottaessa pitää laskea silmukoita enemmän, jollei sitten käytä näkyvinä rajapyykkeinä silmukkamerkkejä. Ja sittenhän se menee jo melko välineharrastukseksi, kun tarjolla on mitä hienompia ja korumaisempia silmukkamerkkejä. Toki omaa mielikuvitustaan voi aina käyttää. Silmukkamerkistä käy mikä tahansa pieni litteä esine, jossa on puikon mentävä reikä.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Kelttirannekkeet


Tein ne sitten loppuun kun aloitinkin, vaikka monta juttua näissä olisi voinut tehdä paremmin. Lanka on pikkuisen ryhditön, ja yhdistettynä mun naimaraitaiseen käsialaan olisi ollut fiksua neuloa nämä pyöröpuikoilla. Mutta aika komeat on silti, vai mitä? Perinteinen palmikkokuvio ei ole niin hankala miltä näyttää, ja vaikka ensimmäisen mallikerran neulominen meni pitkälti nenä kiinni kirjassa -tyylillä, niin se kyllä nopeutui siitä kun eteenpäin päästiin. Toinen puoli on joustinneuletta. Eniten itse ehkä tykkään kuitenkin tästä väristä, joka on tasan sama sävy kuin berninpaimenkoirien poskissa.


Lanka on uusi tuttavuus ggh Bali, jossa on puolet puuvillaa ja puolet akryylia. Tuntu muistuttaa tekomokkaa, vai johtuuko assosiaatio osin väristä, en tiedä. Toivottavasti lanka ei kovin nukkaannu käytössä, tuon akryylin kanssa kun saa aina olla vähän varpaillaan. Yllättävän riittoisaa tämä Bali kuitenkin oli, näihin rannekkeisiin meni vajaa kerä eli alle 50 g, vaikka lankaa tietysti aina menee enemmän noihin lettiviritelmiin. Hankin langan messuilta hintaan euron kerä, joten aika edullinen asuste tuli näistä. Tulisikohan toisesta kerästä napitettava pikku kauluri?

Kuvassa rannekkeiden alla näkyy Baktus numero 2, joka on valmiina ollut jo jonkun aikaa, mutta odotelkoon vielä tarkempaa esittelyä. Mulla on vähän pulaa malleista tällä hetkellä (valosta nyt puhumattakaan!), olisi kivaa jos kuvissa näkyisi muutakin kuin yksi käsi kummallisessa asennossa. Pystykorva-assarikaan ei suostu vaikka maanittelin. Niinpä se kuvaaminen on sitten aina vähän tätä:



lauantai 14. marraskuuta 2009

Lankalöytöjä messuilta

Tarkistin Tampereen Kädentaidot -messut heti ensimmäisenä päivänä, ja kyllähän sieltä ostoskassien kanssa pois tultiin siitäkin huolimatta, että messujen tarjonta oli mielestäni vähän suppeampi kuin edellisenä vuonna. Niin materiaalien kuin valmiiden tuotteidenkaan osalta messut tarjosi kovin vähän mitään uutta ja ennen näkemätöntä, mutta ainakin se kokosi hyvin yhteen kotimaisia käsityötaitajia yhden katon alle.

Lankakauppiaita oli esillä edellistä enemmän, tai sitten itse kiinnitin niihin enemmän huomiota. Tarjonta pyöri lähestulkoon samoissa tuotteissa jokaisella: Noroa, Araucaniaa, pampulalankoja, merinoa, alpakkaa, silkkisekoitteita. Pätkävärjätyt langat tuntuu vallanneen markkinat melkein kokonaan, niin että vähän sääliksi käy niitä neulojia joita monivärisyys ei niin miellytä. Plussana täytyy kuitenkin todeta, että tosi ohuita, pitsihuiveihin soveltuvia lankoja oli tarjolla enemmän kuin aiemmin. Itse haksahdin kuitenkin yhteen pätkävärjättyyn uutuuslankaan, nimittäin Zauberballiin. Kyseessä on aivan tavallinen monivärinen sukkalanka, lopputuloksesta tulee liukuvaa raitaa. Langan juju on kuitenkin - aika kekseliäästi - sen kerässä. Kerä on kertakaikkisen epämääräinen, käsin kerityn näköinen pallo. Langan ulkonäöstä ei oikein tiedä, mitä odottaa. Siitäpä nimikin, Zauberball - taikakerä. Tuli mieleen, että onkohan tämä joku loimen tutkaimista koottu jämäpätkäkerä, mahtaako täällä olla solmuja välissä. Lankaa 100g kerässä on kuitenkin tuttu 420m. Zauberball on näppärä esimerkki siitä, miten luoda yksinkertaisella tavalla käsityömäinen ja yksilömäinen leima teollisesti tuotettuun tavaraan.


Materiaaleissa ylellisemmät ja pehmeämmät merino ja alpakka oli paljon esillä. Jotain erikoisempaakin kuitenkin löytyi, itse tartuin Pirtin kehräämön Haukku-koirankarvalankaan (50% villaa 50% koirankarvaa) ja erityisen ihastunut olen Honkarinteen lammastilan myymään ahvenanmaanlampaan villalankaan. Hopeanharmaan langan tuntu on vähän erilainen kuin suomenlampaan villassa, jotenkin liukkaampi. Ruskeasta koirankarvalangasta taas pystykorva-assistenttini oli erityisen kiinnostunut. Harmi, etten tiedä minkä rotuisen koiran karvaa langassa on, luultavasti useamman.


Kirjoja löytyi myös, aika kattava ja suhteellisen edullinen valikoima oli Hobboksilla. Mulla on jonkunlaisena päähänpinttymänä keräillä neulemalleja, joten ostin taas yhden kattavan englanninkielisen neulemallikirjan, jossa on ihania pitsejä ja palmikoita ja vaikka mitä. Pitihän sitä sitten heti kokeilla jotain kelttiläistä palmikkoa pyörittää, vaikka kello läheni jo puolta yötä... Parkin ruskea lanka on tarjouspuuvillasekoitetta messuilta, ja pitää ryhtinsä palmikossa aika huonosti, niin kuin näkyy. Mutta malli on ihana, ja toimisi kuin unelma villassa. Vaikka ahvenanmaanlampaanvillassa...


keskiviikko 11. marraskuuta 2009

tiistai 3. marraskuuta 2009

Sacher-rannekkeet


Syksyllä tarvitaan suklaata, kimallusta ja alpakkaa! Suklaanruskeat Sandnes Alpakka ja hienovaraisesti kimalteleva Schoeller Moonlight kuiskuttelivat minulle Villamokan hyllyltä, ja tällaisiksi rannekkeiksi ne sitten kovasti halusivat tulla. Lienee sanomattakin selvää, että alpakka on melkein sietämättömän pehmeää. Tämä Sandesin laatu ei myöskään vaikuta niin karvaiselta kuin jotkut muut alpakat.

Teknisesti näissä rannekkeissa ei ole mitään kummempia kikkailuja. Toisessa päässä on joustinneuletta ja toisessa pykäreuna, muuten ne on kokonaan sileää neuletta. Raidoitin kimallelangan alpakan väliin, ja neulepinta muistuttaa vähän Sacher-kakkupalaa hilloineen, vai mitä olette mieltä?


Jos haluatte vähän kimallusta omaan syksyynne, niin sacherit syntyy seuraavalla tavalla:

Lanka: 50 g Sandnes Alpakka (väri 4081) ja 25 g Schoeller&Stahl Moonlight (väri 8255) tai vastaavat langat
Puikot: 3,5 tai käsialan mukaan

Luo 41 silmukkaa Alpakalla. Jaa silmukat puikoille (10 s/puikko), viimeiselle puikolle jää yksi ylimääräinen silmukka. Siirrä se ensimmäiselle puikolle, ja neulo 2 nurin yhteen, jolloin saat napakasti suljettua neuleen. Tee 2o, 2n -joustinneuletta 5 krs, jonka jälkeen neulo 2 krs sileää neuletta.

Neulo Moonlightilla 2 krs. ja Alpakalla 4 krs. vuorotellen.
Kun olet neulonut 11 kimalleraitaa, niin neulo vielä 3 krs Alpakalla. Neljännellä kerroksella tee reikärivi seuraavasti: *langankierto, 2 oikein yhteen* koko kerroksen ajan. Neulo vielä kaksi kerrosta sileää neuletta, ja päättele silmukat löyhästi. Jätä lankaan niin pitkä "häntä", että saat ommeltua sillä pykärivipäärmeen kiinni.

Käännä päärme nurjalle reikärivin kohdalta, ja ompele kiinni. Päättele langanpäät ja viimeistele neule pingottamalla se mittoihinsa ja antamalla sen olla märän pyyhkeen alla yön yli.

Valmiiden rannekkeiden pituus on 20 cm, mutta lankaa jäi vielä sen verran, että varmaan vähän pidempiinkin rannekkeisiin riittää.


tiistai 20. lokakuuta 2009

Mario ja Baktus

Paljon on tullut neulottua, mutta sellasia asusteita joiden kuvaamiseen tarvitaan avuksi malli. Eikä vapaaehtoisia aina tursua sisään ovista ja ikkunoista, mikä on tietysti välillä aika harmillista. Nyt sain kuitenkin syysloman kunniaksi kuvattua jotain (kiitos urhealle mallille).


Juuri ennen kuvan ottoa valmistui tämä myssy Emmille. Lanka on omasta mielestäni aika ihana Alfa glitter ja ohje on vähän muokattu versio Jatan Mariomyssystä. Tein jo aiemmin itselleni samanlaisen ruskean, mutta tässä mustassa langassa glitteri näkyy paremmin. Sitä on juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Löysä malli on aika mukava, ei litistä kampausta. Noudatin muuten Jatan hyvää ohjetta, mutta tein kaksi kerrosta lisää lisäyskerroksia, jotta sain siitä vähän enemmän baskerimaisen. Se ei myöskään ole ihan niin pitkä kuin alkuperäinen Mariomyssy on.


Jo aiemmin valmistui Baktus-huivi liukuvärjätystä virolaisesta villalangasta, jonka sain Eijalta. Lanka on aivan ihana, ja tykkään väreistä tosi paljon, koska ne vaihtuu niin hitaasti ja värialueet on aika isoja. Ohje on myös kiva, mukavan simppeli sellaseen aivot narikkaan -neulomistarpeeseen. Huivista tuli vähän lyhyempi kuin olisin toivonut, joten suunnittelin pingottavani sitä pituussuunnassa. Saa nyt nähdä ehdinkö, tämä on niin mieluinen että menee varmaan käyttöön ennen sitä enkä jaksa odotella kuivumisia... Tulossa on toinen samanlainen vihreästä Fame Trendistä. Huivejahan ei koskaan ole liikaa ;)

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Muodonmuutoksia

Pomsikas on koko olemassaoloaikansa, eli nyt vuoden näyttänyt ulkoisesti samalta, joten ainakin itse kaipaan jo jotain muutoksia. Ilme päivittyy siis vähän, ja sitä (ja toki muutakin) saa mieluusti kommentoida puoleen ja toiseen.

Olen pohtinut aika paljon myös blogin sisältöä, ja sitä miten rajattua sen tulisi olla. Pitäisikö pysyä yksistään tekstiiliaiheessa, vai saako se rönsytä edestakaisin, niin kuin se on nyt tehnyt. Tämä blogi on minulle kuitenkin harrastus, siinä missä tekstiili yleisesti on siitä kiinnostuneille ja leipänsä saaville enemmänkin elämäntapa kuin pelkkä työ tai harrastus. Tekstiilit saa aina innoituksensa ja tarkoituksensa elämästä, ympäröivästä maailmasta ja sen erilaisista ilmiöistä. Niinpä en halua rajata niitä asioita ulkopuolelle, vaan kuvaan niitä tänne. Näin ollen tällä erää Pomsikkaassa päivittyy vain ulkoasu, ei sisältö. Ainakaan tietoisesti ;)

maanantai 12. lokakuuta 2009

Messusatoa


Viikonloppuna olleet Oulun Kädentaidot -messut sujuivat kiireisesti työn touhussa Käsityökauppa Ilon osastolla. Ihmisiä oli liikkeellä paljon etenkin lauantaina, ja lankakeriä myytiin melkoista vauhtia. Pikaisesti ehdin myös muiden osastojen tarjontaa katsastaa, ja mukaan tarttuikin mukavia tyynyliinoja Kukonkuusi -nimiseltä firmalta. Hevonen ja pystykorva -aiheiseen tyynyliinaan oli luonnollisestikin ihan pakko tarttua, ja lypsyaiheinen kuva oli kauneudessaan vastustamaton. Mukava idea tämä vanhojen valokuvien ja idyllien ikuistaminen tyynyliinaan, aihepiireissä oli monta hyvää vaihtoehtoa valittavana. Nämä kaksi pääsee nyt koristamaan meidän keittiön puusohvaa.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Sekametelisämpylät

Tänään on ollut hiljainen päivä. Sataa lunta ja räntää, koirat nukkuu, nukkuu ja nukkuu. Olen pohtinut pääni puhki sitä juuri oikeaa huivimallia lahjaksi saamalleni liukuvärjätylle virolaiselle villalangalle pääsemättä juuri puusta pitkään (alan ottaa nämä neulehommat vissiin jo vähän liian vakavasti...). Hyvä päivä leipoa siis satsi sekametelisämpylöitä. Taikinasta tulee noin 16 kpl, suurin osa menee jo heti maistellessa...


Sekametelisämpylät

5 dl maitoa
1 hiiva
1 rkl tummaa siirappia
½ rkl suolaa
50 g voita
jauhot: kaikki mahdollinen mitä kaapista löytyy, yhteensä n. 10-12 dl. Vehnäjauhot, grahamjauhot, ruishiutaleet ym puurohiutaleet, spelttijauhot, myslipussin pohjat...
joukkoon voi lisätä myös rusinoita tai porkkanaraastetta.

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää mausteet ja osa jauhoista. Sulata voi ja lisää taikinaan yhdessä loppujen jauhojen kanssa. Ei haittaa jos taikina jää vähän löysäksi. Nostata taikina. Nostele sitten taikinaa kahden lusikan avulla sopivan kokoisiksi nöttösiksi pellille ja paista 225 asteessa n. 15 min tai kunnes näyttää hyvälle. Sivele juuri paistettujen sämpylöiden päälle vähän vettä, jotta pinnasta ei tule liian rapea.

Herkuttele tuoreena voin ja appelsiinihillon kanssa :)


(Ai niin. Jotain harjoittelussa valmistunutta löytyy tästä linkistä.)

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Valo ja henki

(Alkuperäinen kuva: Saara Mansikkamäki)

Taito-lehti numero 5/2009 löytyy nyt kaupoista, mukanaan minun ja opiskelukavereideni tuottama Valo ja henki -mallisto. Kudontaohjeita löytyy mattoihin ja valaisimiin, ja omasta mielestäni mallistosta löytyy todella kauniita tuotteita, kuten vaikkapa kuparilangasta kudottava taidetekstiili tai vihreä sammalmainen tupsumatto. Oma tuotteeni on ruudullinen Linnanrouva-matto, jonka jujuna on käsin punottavat palmikkoraidat (joita itse harjoittelin mm. perinteisen pullapitkon letitysohjeiden avulla ;). Tekstiilien suunnittelu aloitettiin jo aikaisin keväällä miettimällä uusia tekniikoita ja erilaisia materiaalivaihtoehtoja: rautakaupan valikoimia tutkailtiin ihan uusin silmin. Aika inspiroivaa! Yllättävän moni materiaali taipuu kangaspuihin, kun uskaltaa vain kokeilla. Tuotteet kuvattiin kesällä haastavissa olosuhteissa, mutta tosi komeissa maisemissa Hämeenlinnan Aulangolla. Toivottavasti malliston tekstiilit innostaa muitakin kokeilemaan kudonnassa ennakkoluulottomasti uusia materiaaleja.



sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Lauantaivieras


(kuva kannattaa klikata isommaksi)

keskiviikko 23. syyskuuta 2009