perjantai 26. joulukuuta 2008

No se joulu...

Ensin on kamala kiire ja pinna kireällä, jotta saa sitten hyvillä mielin maata telkkarin edessä kaksi päivää ja pyörittää joulun ruokavaliota: kinkkua, suklaata, kinkkua, suklaata, kinkkua, marmeladia, kinkkua, suklaata. Tänä vuonna tosin siinä välissä myös kurkkupastilleja ja nuhalääkettä.

Kiireiden keskellä kuusen koristelu toimitettiin useamman ihmisen toimesta ja useamman päivan aikana. Jokainen ripusteli ohimennessään muutaman koristeen. Kuusi itsessään on tänäkin vuonna oikein komea. Isä valitsi (en kerro mistä) vähän liian ison yksilön, ja latvusta jouduttiin katkomaan. Sen jälkeen latvaa perinteisesti koristanut enkeli ei enää pysynytkään siellä, joten se piti tänä vuonna lomaa. Mikään varastoista löydetystä viidestä valosarjasta ei toiminut kokonaan. Kuuseen kuitenkin päätyi kynttilät, joista vielä muutama toimi. Joulupäivänä nekin räpsyi aikansa ja sammui kokonaan. Mutta ei se mitään. Äidin tekemät vekkienkelit näyttää päiväsaikaan oikein hyvältä.



(Leevi istuskelee kellon päällä turvassa turhan innokkailta pystykorvaisilta ihailijoilta.)


Viimemetreillä ehdin vielä valmistamaan serkun lahjapakettiin nämä rannekkeet. Lanka on ihana Drops Alpaca, jossa on mielettömän hyvä värikartta. Tosin se on aika pörröistä lankaa, joten ehkä nämä sittenkin saattaa kutittaa ranteen herkkää ihoa jonkun verran, vaikka muuten niin taivaallisen pehmeää onkin. Koristeena olevat ties kuin vanhat napit on peräisin mummon nappilaatikosta, jonka tutkimiseen tuskin kyllästyy koskaan. Lopputulos on mielestäni aika ihana, taidanpa tehdä itselle samanlaiset. Jos tässä suklaan syömiseltä joutaa.

Ei kommentteja: