perjantai 26. joulukuuta 2008

No se joulu...

Ensin on kamala kiire ja pinna kireällä, jotta saa sitten hyvillä mielin maata telkkarin edessä kaksi päivää ja pyörittää joulun ruokavaliota: kinkkua, suklaata, kinkkua, suklaata, kinkkua, marmeladia, kinkkua, suklaata. Tänä vuonna tosin siinä välissä myös kurkkupastilleja ja nuhalääkettä.

Kiireiden keskellä kuusen koristelu toimitettiin useamman ihmisen toimesta ja useamman päivan aikana. Jokainen ripusteli ohimennessään muutaman koristeen. Kuusi itsessään on tänäkin vuonna oikein komea. Isä valitsi (en kerro mistä) vähän liian ison yksilön, ja latvusta jouduttiin katkomaan. Sen jälkeen latvaa perinteisesti koristanut enkeli ei enää pysynytkään siellä, joten se piti tänä vuonna lomaa. Mikään varastoista löydetystä viidestä valosarjasta ei toiminut kokonaan. Kuuseen kuitenkin päätyi kynttilät, joista vielä muutama toimi. Joulupäivänä nekin räpsyi aikansa ja sammui kokonaan. Mutta ei se mitään. Äidin tekemät vekkienkelit näyttää päiväsaikaan oikein hyvältä.



(Leevi istuskelee kellon päällä turvassa turhan innokkailta pystykorvaisilta ihailijoilta.)


Viimemetreillä ehdin vielä valmistamaan serkun lahjapakettiin nämä rannekkeet. Lanka on ihana Drops Alpaca, jossa on mielettömän hyvä värikartta. Tosin se on aika pörröistä lankaa, joten ehkä nämä sittenkin saattaa kutittaa ranteen herkkää ihoa jonkun verran, vaikka muuten niin taivaallisen pehmeää onkin. Koristeena olevat ties kuin vanhat napit on peräisin mummon nappilaatikosta, jonka tutkimiseen tuskin kyllästyy koskaan. Lopputulos on mielestäni aika ihana, taidanpa tehdä itselle samanlaiset. Jos tässä suklaan syömiseltä joutaa.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Hannan säärystimet, osa 1

Joululahjaneulomusten jalkoihin pahasti jäänyt projekti yrittää vihdoin ottaa tuulta siipiensä alle. Lanka on Esiton huopalanka, väri on ihana, ja päämäärä on säärystimet. Huvittavan pieni näytetilkku esittää pitsijoustinneulekokeilua. Pitsijoustinneule on mulle uusi tuttavuus, ja näyttää aika kivalta. Parasta siinä on se, että se on joustinneule, eli käy resoriksi. Mun mielestä se tavallinen 2 oikein 2 nurin on vähän rumaa. Ja 1 oikein 1 nurin vielä rumempaa. Tämähän on paljon nätimpää. Mutta onko nuo pitsireiät säärystimiin liian isot?



Lisäksi, en voi olla tässä brassailematta uudella kassillani. Sain sen käsiini tänään, ja sen on suunnitellut ja valmistanut täällä vaihto-oppilaana ollut Lontoon Chelsea College of Artsissa opiskeleva Hannah Gee. Kuosi on loistava. Jopa niin hyvä, että melkein harmittaa etten ole suunnitellut sitä itse... ;) Tämä on mun joululahja itselleni. Thank you, Hannah!



keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Joulukorttiaskartelua

Joskus joutilaampina vuosina olen tehtaillut joulukortteja kymmeniä kappaleita, ja tiedän että liima ja glitteri on joulukorttitehtailijan parhaita kavereita. Täksi jouluksi sain kortteja aikaiseksi muutaman kappaleen, niille harvoille ja valituille läheisille. Arvaan, että äidin mielestä nämä ei ole tarpeeksi jouluisia, mutta mieluummin välttelen niitä joulukorttikliseitä. Kappas vaan, lintuaihe löytyy siis näistäkin... (Leimasin on muuten näppärä tapa nopeaan liukuhihna-askarteluun, ja tuottaa kauniin elävää jälkeä.)




Löysin netissä surffaillessa myös aika mielenkiintoisia lintuaiheita taiteilija Kathleen Lolleyn sivuilta. Muun muassa nämä pöllötyynyt ja satukirjakuvitusmaisia maalauksia.




tiistai 2. joulukuuta 2008

Slöjd, min älskling!

Rakastan ruotsalaista (ja myös norjalaista) käsi- ja taideteollisuutta ja sen ominaista tyyliä. Mitkä värit, mitkä koristelut, mikä käsityötaito! Myös tietynlainen naivistisuus viehättää. Tässä vähän tunnelmakuvia Uuve Snidaren Svensk slöjd konst -kirjasta. Tykkään erityisesti noista koruista, joihin on käytetty kirjottuja tekstiilejä (lisää niitä täältä).