lauantai 29. marraskuuta 2008

Dyykkailtuja ja valmistuneita

Koulu muuttaa. Hämeen ammattikorkeakoulu jättää Wetterhoff -korttelin vuosikymmenten jälkeen ja siirtyy uusiin tiloihin. Se sotkee minun kiireistä ja tällä hetkellä jopa lähes kaoottista opiskelua entisestään, mutta on siitä jotain hyötyäkin: vanhoja tarpeettomia tarvikkeita jaetaan köyhille opiskelijoille! Tulipa siis onnellisena dyykkailtua muun muassa loimitukin päreitä (joita on aina liian vähän, ja välittäjien tunkeminen puristuksiin tiukalle mattoloimitukille tuntuu ainakin musta pahalta), vanhan kerinpuun telineen (voi soveltaa ahtaissa kotioloissa myös vaatenaulakkona), painoseulan kehykset, ohuita villalankoja ja hienon batiikkikankaan, joka oli menossa roskiin mutta pelastin sen omalle seinälleni.



Kaiken opiskeluun liittyvän sähellyksen ohessa olen ihme kyllä ehtinyt tekemään myös jotain puhdehommia, lähinnä lähestyvään jouluun liittyen. Painetut pellavakaitaliinat menee joululahjoiksi. Mielikuvituksen ja ajan puutteen vuoksi koko suvulle samanlaiset... ja oletan että kukaan asianomaisista ei ole tälle blogille eksynyt, joten voin näitä huoletta esitellä.. ;)

Myös jotain jo aikaisemmin valmistuneita neulejuttuja on kertynyt. Kuvia ei kannata tämän lähemmin tarkastella, perintökamera edelliseltä vuosituhannelta tuottaa tekstiilipinnan kuvaamisessa pelkkää suhrua...

Nämä nyppylapaset 7-veljeksestä on muuten ihan jees, mutta peukalot pääsi lipsahtamaan vähän sivuun oikeilta paikoiltaan... Säästetään siis omaan käyttöön alkusyksyjen viimaisiin koiranulkoilutushetkiin. Väri (joka kuvassa tietysti välittyy miten sattuu) ja malli toimii kyllä muuten aika herkullisesti yhteen.

Jo viimekeväänä valmistui nämä sukat Villamokan mokkasukasta. Värin nimi on Vaarallinen syrjähyppy, kuului siis elokuvien mukaan nimensä saaneiden ryhmään. Tykkään erityisesti tällaisista maanläheisistä väriyhdistelmistä, joista tämäkin on hyvä esimerkki. Lisäksi hauskasti nimetyt värierät piristää mieltä ja tuo ehkä jopa jotain lisäarvoa langalle. Samaahan on sovellettu kynsilakoille jo aiemmin, ja kyllä sitä vaan mieluummin ostaa tuotteen, joka on mielikuvitusta kutkuttavasti nimetty. Mielikuvat on tärkeitä.

Eilen valmistui nämä rannekkeet Wetterhoffin Sivilla -silkkivillasta. Ei kutita ja istuu käteen kuin valettu. Mallineule on Uhoavan gnun mainiosta Kerttu-sukasta. Joulupukin konttiin menee nämäkin.

2 kommenttia:

anni kirjoitti...

Miten sulla on nyt ollut noin kovasti puhtia kaikkia tehdä. oon kade! En oo saanu ite syksyn aikana puoliakanaan aikaan mitä olisin halunnu valmistaa. pyh.
Ihania noi kaitaliinat! Aina tosta kuusikuviosta pidin, ja kaiken lisäks se on monikäyttönen. Jätätkö itelle yhtään? Että voisin sellasen nähdä oikeestikkin?

Pomsikas kirjoitti...

Näissä blogeissa on se ihmepiirre, että näyttää siltä niinku ihmiset sais aikaan kauheasti kaikkea. Vaikkei ne välttämättä saa, en minä ainakaan.

Kuusikaitaliinoista yksi vähän tuhraantunut sekundakappale saattaa jäädä itselle pyörimään. Mutta kai ehdit ne nähdä vielä ennen joulua kaikki, onhan tässä aikaa ;)