perjantai 26. joulukuuta 2008

No se joulu...

Ensin on kamala kiire ja pinna kireällä, jotta saa sitten hyvillä mielin maata telkkarin edessä kaksi päivää ja pyörittää joulun ruokavaliota: kinkkua, suklaata, kinkkua, suklaata, kinkkua, marmeladia, kinkkua, suklaata. Tänä vuonna tosin siinä välissä myös kurkkupastilleja ja nuhalääkettä.

Kiireiden keskellä kuusen koristelu toimitettiin useamman ihmisen toimesta ja useamman päivan aikana. Jokainen ripusteli ohimennessään muutaman koristeen. Kuusi itsessään on tänäkin vuonna oikein komea. Isä valitsi (en kerro mistä) vähän liian ison yksilön, ja latvusta jouduttiin katkomaan. Sen jälkeen latvaa perinteisesti koristanut enkeli ei enää pysynytkään siellä, joten se piti tänä vuonna lomaa. Mikään varastoista löydetystä viidestä valosarjasta ei toiminut kokonaan. Kuuseen kuitenkin päätyi kynttilät, joista vielä muutama toimi. Joulupäivänä nekin räpsyi aikansa ja sammui kokonaan. Mutta ei se mitään. Äidin tekemät vekkienkelit näyttää päiväsaikaan oikein hyvältä.



(Leevi istuskelee kellon päällä turvassa turhan innokkailta pystykorvaisilta ihailijoilta.)


Viimemetreillä ehdin vielä valmistamaan serkun lahjapakettiin nämä rannekkeet. Lanka on ihana Drops Alpaca, jossa on mielettömän hyvä värikartta. Tosin se on aika pörröistä lankaa, joten ehkä nämä sittenkin saattaa kutittaa ranteen herkkää ihoa jonkun verran, vaikka muuten niin taivaallisen pehmeää onkin. Koristeena olevat ties kuin vanhat napit on peräisin mummon nappilaatikosta, jonka tutkimiseen tuskin kyllästyy koskaan. Lopputulos on mielestäni aika ihana, taidanpa tehdä itselle samanlaiset. Jos tässä suklaan syömiseltä joutaa.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Hannan säärystimet, osa 1

Joululahjaneulomusten jalkoihin pahasti jäänyt projekti yrittää vihdoin ottaa tuulta siipiensä alle. Lanka on Esiton huopalanka, väri on ihana, ja päämäärä on säärystimet. Huvittavan pieni näytetilkku esittää pitsijoustinneulekokeilua. Pitsijoustinneule on mulle uusi tuttavuus, ja näyttää aika kivalta. Parasta siinä on se, että se on joustinneule, eli käy resoriksi. Mun mielestä se tavallinen 2 oikein 2 nurin on vähän rumaa. Ja 1 oikein 1 nurin vielä rumempaa. Tämähän on paljon nätimpää. Mutta onko nuo pitsireiät säärystimiin liian isot?



Lisäksi, en voi olla tässä brassailematta uudella kassillani. Sain sen käsiini tänään, ja sen on suunnitellut ja valmistanut täällä vaihto-oppilaana ollut Lontoon Chelsea College of Artsissa opiskeleva Hannah Gee. Kuosi on loistava. Jopa niin hyvä, että melkein harmittaa etten ole suunnitellut sitä itse... ;) Tämä on mun joululahja itselleni. Thank you, Hannah!



keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Joulukorttiaskartelua

Joskus joutilaampina vuosina olen tehtaillut joulukortteja kymmeniä kappaleita, ja tiedän että liima ja glitteri on joulukorttitehtailijan parhaita kavereita. Täksi jouluksi sain kortteja aikaiseksi muutaman kappaleen, niille harvoille ja valituille läheisille. Arvaan, että äidin mielestä nämä ei ole tarpeeksi jouluisia, mutta mieluummin välttelen niitä joulukorttikliseitä. Kappas vaan, lintuaihe löytyy siis näistäkin... (Leimasin on muuten näppärä tapa nopeaan liukuhihna-askarteluun, ja tuottaa kauniin elävää jälkeä.)




Löysin netissä surffaillessa myös aika mielenkiintoisia lintuaiheita taiteilija Kathleen Lolleyn sivuilta. Muun muassa nämä pöllötyynyt ja satukirjakuvitusmaisia maalauksia.




tiistai 2. joulukuuta 2008

Slöjd, min älskling!

Rakastan ruotsalaista (ja myös norjalaista) käsi- ja taideteollisuutta ja sen ominaista tyyliä. Mitkä värit, mitkä koristelut, mikä käsityötaito! Myös tietynlainen naivistisuus viehättää. Tässä vähän tunnelmakuvia Uuve Snidaren Svensk slöjd konst -kirjasta. Tykkään erityisesti noista koruista, joihin on käytetty kirjottuja tekstiilejä (lisää niitä täältä).







lauantai 29. marraskuuta 2008

Dyykkailtuja ja valmistuneita

Koulu muuttaa. Hämeen ammattikorkeakoulu jättää Wetterhoff -korttelin vuosikymmenten jälkeen ja siirtyy uusiin tiloihin. Se sotkee minun kiireistä ja tällä hetkellä jopa lähes kaoottista opiskelua entisestään, mutta on siitä jotain hyötyäkin: vanhoja tarpeettomia tarvikkeita jaetaan köyhille opiskelijoille! Tulipa siis onnellisena dyykkailtua muun muassa loimitukin päreitä (joita on aina liian vähän, ja välittäjien tunkeminen puristuksiin tiukalle mattoloimitukille tuntuu ainakin musta pahalta), vanhan kerinpuun telineen (voi soveltaa ahtaissa kotioloissa myös vaatenaulakkona), painoseulan kehykset, ohuita villalankoja ja hienon batiikkikankaan, joka oli menossa roskiin mutta pelastin sen omalle seinälleni.



Kaiken opiskeluun liittyvän sähellyksen ohessa olen ihme kyllä ehtinyt tekemään myös jotain puhdehommia, lähinnä lähestyvään jouluun liittyen. Painetut pellavakaitaliinat menee joululahjoiksi. Mielikuvituksen ja ajan puutteen vuoksi koko suvulle samanlaiset... ja oletan että kukaan asianomaisista ei ole tälle blogille eksynyt, joten voin näitä huoletta esitellä.. ;)

Myös jotain jo aikaisemmin valmistuneita neulejuttuja on kertynyt. Kuvia ei kannata tämän lähemmin tarkastella, perintökamera edelliseltä vuosituhannelta tuottaa tekstiilipinnan kuvaamisessa pelkkää suhrua...

Nämä nyppylapaset 7-veljeksestä on muuten ihan jees, mutta peukalot pääsi lipsahtamaan vähän sivuun oikeilta paikoiltaan... Säästetään siis omaan käyttöön alkusyksyjen viimaisiin koiranulkoilutushetkiin. Väri (joka kuvassa tietysti välittyy miten sattuu) ja malli toimii kyllä muuten aika herkullisesti yhteen.

Jo viimekeväänä valmistui nämä sukat Villamokan mokkasukasta. Värin nimi on Vaarallinen syrjähyppy, kuului siis elokuvien mukaan nimensä saaneiden ryhmään. Tykkään erityisesti tällaisista maanläheisistä väriyhdistelmistä, joista tämäkin on hyvä esimerkki. Lisäksi hauskasti nimetyt värierät piristää mieltä ja tuo ehkä jopa jotain lisäarvoa langalle. Samaahan on sovellettu kynsilakoille jo aiemmin, ja kyllä sitä vaan mieluummin ostaa tuotteen, joka on mielikuvitusta kutkuttavasti nimetty. Mielikuvat on tärkeitä.

Eilen valmistui nämä rannekkeet Wetterhoffin Sivilla -silkkivillasta. Ei kutita ja istuu käteen kuin valettu. Mallineule on Uhoavan gnun mainiosta Kerttu-sukasta. Joulupukin konttiin menee nämäkin.

torstai 27. marraskuuta 2008

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Säälittävä syksy

Pimeää ja kiireistä.


Jopa niin kiireistä ettei ehdi hankkia edes blogiinsa sisältöä. Kiireen syy on muun muassa eräs asiakastyönä tehty seinätekstiili. Sinne se jäi tänään seinälleen, mun vauva meni maailmalle... Kummallinen kokemus sinänsä, jättää monen kuukauden työ ja ajatusten hallitsija oman onnensa nojaan, ja jatkaa itse matkaansa. Toisaalta, joskus on töitä, joihin ehtii jo niin hermostua ja kyllästyä pitkän prosessin aikana, että on lopulta vaan onnellinen kun sen saa vihdoin haudata johonkin kaapin pohjalle (kirjaimellisesti tai ajatuksen tasolla). Tähän mennessä suuri osa hengen tuotoksistani on päätynytkin omiin arkistoihin, enemmän tai vähemmän piilotettuihin, joten työnsä jättäminen toisen huostaan on mulle jotain uutta. En sano, että se on huono kokemus ollenkaan. Uutta vain.



Otsikko viittaa Scandinavian Music Groupiin, joka on soinut soittimessani tänään. Syksy tosiaan on Hämeessä aika säälittävä, ei juuri mitään tietoa edes piristävästä pakkasesta. Toisaalta pimeys ja harmaus saa tunnetusti jopa keinovalot näyttämään kiinnostavilta.



tiistai 28. lokakuuta 2008

Lintu poikineen

Mulla on viimeaikoina ilmennyt ihmeellinen lintuvillitys. Se alkoi harakoista, ja nykyään koskee suunnilleen jo kaikkia muitakin. Talitintit on suosikkeja. Närhi kuuluu kotimetsään. Tähän aikaan vuodesta (ja ehkä muulloinkin, en ole asunut kaupungissa tarpeeksi kauan tietääkseni) sorsia löytää taapertamasta mitä omituisimmista paikoista, kuten kerrostalojen roskakatoksien alta.

Koirani rakastaa lintuja myös, mutta ehkä eri syistä kuin minä. Se on myös kovin kiintynyt oranssin värisiin asioihin (mikä ehkä todistaa, että koira ei ole värisokea. Toinen koirani valitsee matonkudelaatikosta aina vain vihreät kerät). Tänään kirjakaupasta tarttui mukaan tämä lahjapaperi. Se on oranssi, ja siinä on lintuja. Juuri meidän makuun siis. Eikä mielleyhtymä William Morrisiin ole sekään pahasta.


On näitä lintuja näköjään muitakin päässyt pesiytymään:





torstai 23. lokakuuta 2008

Syysloma







Pallaslapaset
Malli: oma
Lanka: Novita 7 veljestä ja Gjestal Janne
Puikot: sukkapuikot nro 3

maanantai 13. lokakuuta 2008

Postinavauspalvelu

Ystävä on Skotlannissa, ja lähetti postia (siis ihkaoikean kirjeen! Ja ihkaoikeita valokuvia! Mitä luksusta!), mikä oli ehkä paras osa tätä muuten niin rasittavaa päivää. Kippurahäntäinen assistenttini vaan oli jo malttamattomana ehtinyt lukea postin ennen minua...


Onneksi ei sentään liian perusteellisesti. Vaikka toisaalta, revityissä reunoissa on jotain nostalgista, ja jotain ihmisläheistä. Vähän kuin Ameliéssa, jossa pääsankaritar jättää revityn valokuvansa fotomaatin (siksikö niitä sanotaan?) alle vihjeeksi epäonnistuneita kuvia keräävälle Ninolle. Ehkä kuva on hauskempi noin. Sillä on ollut seikkailu ;)

lauantai 11. lokakuuta 2008

Harmaalta näyttää



Maisema ulkona on sumuinen, ja märkä. Ei oikein houkuttele. Ehkä pysyttelen sisällä näiden kanssa, joskaan niistä ei enää kovin pitkää iloa irtoa. Edessä enää vaihe, josta tykkään vähiten: kärkikavennukset.... Sanon näitä panssarisukiksi, assosioin tuon kankean pinnan kai jotenkin haarniskaan tai johonkin. Nämä on jo kolmannet tällaiset, ja kehiteltävää mallissa on edelleen. Lanka on jokseenkin kamala 7-veljestä, vaikka on sillä puolensakin:
  1. kärsimätön ihminen jaksaa paremmin kutoa paksummasta langasta, ja
  2. sitä saa joka kyläkaupastakin, mikä on erinomaisen hienoa sillon kun neulehimo iskee yllättäen ja erittäin raivoisasti (minkä se aina tekee)

Vaikka toisaalta, muutaman kilometrin päässä värjäyskattilassa odottelisi myös nämä...