6/7

Kesän korvalla alkoi tehdä kovasti mieli neuloa värikästä, ja sitä sai oikein koko rahan edestä tämän huivin kanssa. Lankana on virolainen Aade Long sateenkaaren väreissä, ja huivin malli on ravelrysta napattu Spetsstickat sjal. Minua on aina vähän häirinnyt näissä itsestään raidoittuvissa langoissa se, että kolmiohuivissa niistä raidoista tulee niin hallitsevat. Revontulihuivin luonteeseen kuuluu korostaa juuri raidoitusta, mutta tällä kertaa valitsin mallin, joka voisi sitä ehkä vähän jopa häivyttää. No en tiedä kävikö tässä niin, mutta mielestäni tuo vähän pikselimäinen pitsikuvio passaa raidoittuvaan lankaan ihan hauskasti.

Reunan päättelin liian tiukkaan, mikä kostautui pingotusvaiheessa. Alareuna on nyt suora, enkä saanut sitä taipumaan pieniksi kaariksi niin kuin oli tarkoitus. Eipä se niin haittaa, keskityn voimaa antaviin väreihin ja villan lämpöön, joka kevättuulessa on ajoittain vielä ihan tarpeen. 

Pikku kudonnaisia

  

 

Kun kangaspuihin on loimi vasta suunnitteluvaiheessa, yritin lievittää pahinta kutomisen tuskaa neulan ja langan avulla. Aika huvittavaa ja hataraa pientä minikangasta tulee, kun "kutoo" pahvin päälle. Näistä kokeiluista tuli kortteja, mutta vastaavalla tekniikalla voisi olla kiinnostavaa kokeilla myös vaikka jotain pientä tekstiilikorua. Kiinnostava ja edullinen vastike kangaspuille löytyy myös täältä. Onko kukaan kokeillut kudontakehystä? Aina kankaan tekemiseen ei tarvita niin järeitä välineitä.

5/7

Joskus sata vuotta sitten äiti osti langat kuuluisaan Revontuli-huiviin. Tuskin kukaan teistä on onnistunut välttymään kuulemasta joskus Revontuli-huivista, ja vaikka minä juuri tästä syystä en ole koskaan ollut kyseisestä mallista kauhean kiinnostunut, lupauduin kuitenkin neulomaan sen äidille. Ja viime hiihtolomalla sain sen tehtyä, vihdoin.


Tämän Revontulen ideana oli värit, jotka äidin mielestä muistuttaa Lapista. No löytyyhän nuo puhtaat perusvärit kyllä monista saamen puvuista ja muista käsitöistä. Lanka on virolaista, olikohan nyt Aade longia jollen väärin muista, sellaista vähän karkeahkoa. Ja vaikka virolaisista langoista paljon kaikenlaista puhutaan, tätä en voi kauheasti moittia. Langassa ei ollut epätasaisia kohtia tai solmuja, mutta käsiä se vähän neuloessa likasi. Revontuli valmistui aika nopeasti ja lopputulos on ihan hauskakin, värikäs ainakin. Huivi jäi mökille asumaan, koska sitä on kuulemma tarkoitus pitää vain Lapissa.


Samaisella lomalla sain myös kuvattua oman virolaishuivini, jonka olin saanut valmiiksi jo vähän aiemmin. Lanka on tässäkin virolaista, ostin sen Turusta myyjäisistä. Tämä lanka sotki käsiä siis toden teolla, käsiä sai juosta pesemään muutaman kerroksen välein, jollei halunnut että musta rasva tahraa huivin valkoiset kohdat. Langassa on myös vieno öljyn tuoksu, mikä on minusta yllättävää.


Kutsun huivia Harakka-huiviksi, koska se on varislinnun värinen ja valitsin pitsimalliksi virolaisen mallin nimeltä crow's foot, eli variksen varpaat. Suomessa taidetaan enemmän puhua harakan varpaista. Harakan varpaiden mallin löysin Haapsalu Sall -kirjasta ja reunapitsiksi yhdistin mallin joka löytyi Nancy Bushin pitsihuivikirjasta. Kummallisesta autokorjaamon tuoksusta huolimatta huivi on erittäin mieluinen ja olen ehtinyt pitää sitä jo melko paljon. Paukkupakkasilla se lämmitti kerrassaan ihanasti.

tuli Lontoosta tänään

4/7

Neulon aika harvoin puuvillasta mitään. Puuvilla on käytössä toki mukava, mutta se ei ole yhtä armollinen neulepinnan pienille virheille ja käsialamuutoksille kuin villa. Tämän huivin lanka on peruspuuvillaa Mandarin petitiä, väri ja laatu minulle melko erikoiset, jossain mielenhäiriössä ostettu. Toisaalta tykkään kyllä noista epävärien muodostamista raidoista, vaikka ne melko haalean vaalean valjut onkin. Onko beigeen mieltyminen joku vanhenemisen merkki kenties?


Kun Harunin reunapitsin salat oli kerran selvitetty, päätin käyttää sitä myös tähän huiviin. Vähän reuna aaltoilee ja liekottaa johtuen siitä, että reunakuviossa lisätään silmukoita aika reilusti enemmän suhteessa sileään osaan. Lankaa huiviin meni yhteensä kolme kerää (150 g), joista yhden kerän pitsiosa vei kokonaan. Huivi on melko pienikokoinen, jos tekisin sen uudestaan käyttäisin vielä yhden kerän lisää.


Vielä ei huivi ole käyttöön päässyt, saa nähdä miten sille käy, tuleeko pidettyä vai ei.

3/7

Seuraavana on vuorossa monille tuttu pitsipläjäys Haruni. Niin kuin yleensä, ne vaikeimmat ja näteimmät neulomukset menee äidille, ja niin teki tämäkin. Tämä oli ehkä vaikein neulomukseni tähän mennessä, mutta kun tuo reunakuvion ensirivit saatiin selätettyä niin eihän tämäkään enää ollenkaan vaikea ollutkaan. 15 sivua pitkän ohjeen ja huivin monimuotoisen ulkonäön ei kannata siis antaa säikäyttää.

Langaksi äiti valitsi sitten oikein luksuslaatua: Zitron filigran lace, joka on konepesun kestävää pehmeääkin pehmeämpää ohutta merinovillaa. Sillä pesunkestävyydellä nyt ei ole tällä kertaa mitään merkitystä, koska näin hentoista pitsiä en menisi koneeseen laittamaan kuitenkaan. Lanka on melko tyyristä, niinpä vähän harmitti kun lanka loppui pari kerrosta ennen loppua ja jouduin korkkaamaan vielä uuden vyyhdin. Mistä lie moinen johtui, ravelryn projektien mukaan yhden vyyhdin olisi pitänyt riittää.


Tykkään Harunissa erityisesti tuosta reunan suuresta kukkakuviosta, ja blogeissa näkyy jonkin verran malleja, joissa reunakuviota on yhdistetty muuten sileäneuleiseen huiviin, mikä minusta toimii melkeinpä paremmin kuin tämä täyspitsinen alkuperäisversio. Juhlakäyttöönhän tämä tämmöinen tulee, on niin paljon pitsiä että melkein jo hirvittää ;)

2/7

Äidillä on sellainen kaulurivimma, että se pitää niitä päällä sisälläkin. Siihen tarkoitukseen tehtiin sitten tämä raidallinen silkkikauluri, joka on oikeastaan enemmän keeppi.


Malli on ravelrysta ladattu ilmaisohje Stripes to keep me warm, ja se oli oikein helppo ja mukava pyörönä pyöräyttää. Alkuperäiseen ohjeeseen tein jonkin verran muokkauksia: vähemmän silmukoita aloitukseen, kaulaosa on lyhyempi ja alaosa pidempi. Lankana käytin jälleen mainiota BC Garnin Sarah tweedia, tähän keeppiin se sopii tosi hyvin. Silkki tekee neuleesta mukavan ylellisen tuntuisen, ja kuitenkaan se ei ole liian kuuma sisällä pidettäväksi. Takin alle tämä keeppi on vähän hankala tunkea, joten jos haluaa tehdä enemmän kaulurimallisen, täytyy neuloa lyhyempi alkuperäisen ohjeen mukaan. Neuvoisin myös tekemään pidemmät joustinneuleosiot alkuun ja loppuun, koska tällä langalla reunat meinaa muuten rullautua. Tarkempia tietoja silmukkamääristä ja lankamenekeistä löytyy Ravelryn puolelta.