sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Aurinko, appelsiini, leijona


Ajattelinpa nyt kunnolla yllättää teidät kaikki kaksi täällä vielä kuikuilevat lukijat, ja tehdä päivityksen. En ole lopettanut neulomista enkä oikeastaan bloggaamistakaan, vaikka edellisestä kerrasta on jo ikuisuus aikaa. Sitä, tiheneekö päivitystahti tämän jälkeenkään, en osaa kuitenkaan luvata. Katsotaan miten käy.
 
 
 
Pääsiäiseksi valmistui tällainen kesäisempi neule. Lanka on puuvillan ja hampun sekoitetta, Onionin Cotton + hemp + modalia, joka oli minulle uusi tuttavuus. Neulottavuus oli ihan mukava, ja väri on herkullinen oranssin keltainen. Minua yllätti langan juoksevuus, tähän tunikapituiseen puseroon meni melko tasan 400g. Malli on muilta osin omasta hatusta, mutta kaarrokkeen kuvio on napattu Norah Gaughanin Knitting Nature -kirjan Phyllo yoked pulloverista (suosittelen muuten kirjaa, todella mielenkiintoisia malleja). 
 
Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, vaikka ihan pitoon asti se ei ole vielä kerennyt. Mietin väriä tosi pitkään, ja vähän pelotti näyttääkö tässä sitten liikennemerkiltä. Kunhan säät vähän lämpenee, niin pitää testata.
 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Lempipusero ja katuhuivi

 
Keväällä vierailin Merijärvellä Kehräämö Christinassa, ja ostin sieltä kilon koirankarvalankaa. Omasta koirasta villat ei valitettavasti ole, se projekti on vielä kesken vaikkei karvasta ole puutetta ollutkaan... Halusin langasta itselleni paksun ja lämpimän talvipuseron, jossa olisi palmikkokuvioita. Malliksi valikoitui jälleen Garnstudion sivuilta tällainen tunika, jonka toteutin sitten lyhyempänä puserona ja ilman korkeaa kaulusta. Pusero on tehty kokonaan pyörönä, eli saumojen ompelua tuli vain kainaloiden alle pienet pätkät. Kaarrokeosa oli oikea nautinto neuloa, ja muutenkin pyörönä ja kaarrokkeella neulominen oli mukavaa ja rentoa. Pusero on ollut paljon käytössä valmistumisen jälkeen (kuten kuvastakin näkyy), eikä vastoin ennakkoaavistuksia kutita niin paljon kuin voisi luulla. Koirankarvat tekee langasta vähän pörröisen ja kutittavamman kuin jos se olisi pelkkää lampaan villaa. Lanka on lämmintä ja minäkin neuloin tämän aika tiiviiksi, mutta tukahduttavan kuuma se ei ole. Lankaa meni yhteensä puoli kiloa, joten toisesta puolikkaasta tulisi vielä toinen pusero.
 
 
Huivi on Veera Välimäen suunnittelema Happy street. Olen ihaillut Veeran malleja pitkään, mutta tämä oli ensimmäinen jonka olen toteuttanut. Ainaoikeinneule ja lyhennetyt kerrokset tuottaa mukavan kuohkeaa pintaa huiviin, ja pituus tekee huivista mukavan käyttää. Lankana on erilaisia sukkalankoja, pohjan harmaa on Regiaa, turkoosi Araucaniaa ja siniharmaa itsevärjättyä Rellanaa. Lankaa meni vähemmän kuin olin varannut, tosin jätin yhden raidan alareunasta tekemättä. Lyhennetyt kerrokset on helppoja, tosin minulla jäi kuviokohtien rajalle aika ikävät reiät kääntökohtiin. Näin oli ravelryn mukaan käynyt muillekin, ehkä seuraavalla kerralla olisi järkevää kuitenkin nostaa käännetyt silmukat, vaikka ohjeessa sitä ei kehoteta tekemään. Muilta osin huivi oli yhtä aikaa rentouttava ja kiinnostava tehdä, voisin tehdä toisenkin.


maanantai 2. syyskuuta 2013

Maijatakki


 
Täällä on suollettu puikoilta sukkia sellaiseen tahtiin, että suunnittelin tämän postauksen koskevan niitä. Esittelen nyt kuitenkin tämän vihreän Gjestal Maijasta neulotun villatakin, joka on ollut valmiina ehkä jo pari kuukautta. Kuvien laatu on karmaiseva, mutta jos parempia jäädään odottelemaan niin voi olla että jäisi takki esittelemättä.

Neuletakki on tehty äidille, joka valitsi värin ja esitti joitakin toiveita ("neulo mulle villatakki"). Ohje on Dropsin sivuilta, sama jota olen käyttänyt aiemmin tässä ruskeaharmaassa versiossa. Maija on tosin ohuempaa lankaa, joten neuloin koon XL toivomuksenani päästä johonkin M-kokoiseen lopputulokseen. Melko hyvin se onnistuikin, takki on aika napakka mutta mahtuu päälle. Nappilistoja mietin vielä aika pitkään, ja lopulta päädyin neulomaan nuo etukappaleiden lettikaitaleet jälkikäteen erikseen. Siltä se vähän näyttääkin, jos olisin miettinyt vähän tarkemmin olisin tehnyt muutoksia tuohon alaosaan niin, että olisin ensin neulonut ainaoikeaa ja aloittanut letin vasta myöhemmin. Hihansuut, kaula-aukot ynnä muut reunukset on huoliteltu ainaoikeinneuleella.

 
Olin ostanut tähän takkiin Nappikikasta mainion keraamisen käsintehdyn lintunapin, joka oli aivan ihana, mutta jonka onnistuin mallaillessa pudottamaan kivilattialle. Joten se oikea nappi on vielä etsinnässä. Itselle tekisi mieli nyt syksyä vasten neuloa jotain raitaa, mutta vielä on niin monta projektia kesken, että koitetaanpa katsoa ne ensin loppuun. Ellen sitten ehdi aloittaa siinä välissä vielä muutamat sukat...

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kuura


Yksi tämän kesän tuotoksista on ohut Kuura -huivi. Alati kasvavasta lankakorista löytyi taannoisesta Haruni-huivista jäänyt vyyhti Zitronin Fligran lace -lankaa, josta pyöräytin tuon Milja Uimosen mainion huivin. Kuura on helppo ja näyttävä malli, joka sopii mielestäni erityisesti sellaiselle, joka aloittelee uraansa pitsikolmiohuivien parissa. Tämä huivi on tehty täysin ohjeen mukaan samalla määrällä mallineuleen toistokertoja, ja se venyi aika reilusti pingotusvaiheessa. Sama malli näyttää aika mukavalta myös paksummasta langasta toteutettuna, kuten Emmillä täällä.




perjantai 5. heinäkuuta 2013

Tuunaushommia


Muuton yhteydessä tuli taloon vanha jalkalamppu, sellainen armottoman vanhanaikaista sorttia oleva. Koska lamppu oli papan 50-vuotislahja, ei siitä raaskinut luopuakaan. Harmittaa etten huomannut ottaa valokuvaa lampusta sen alkuperäisessä asussa, mutta se oli juuri sellainen mitä kaikkien mummoloissa on ollut, kermanvärinen satiinivarjostin nauhojen ja rypytysten kera.


Varjostimesta irrotettiin kangas ja nauhat ja riisuttiin se kokonaan. Kehikko on alkuperäisessä kunnossa, sen maalaaminen uudestaan olisi ollut turhan työläs homma. Uudet vaatteet sille tehtiin siten, että tulostettiin tavalliselle tulostupaperille mustesuihkutulostimella noin A5 kokoisia kuvia, jotka oli skannattu vanhoista perhevalokuvista. Tulosteet laminoitiin, ja laminoidut kuvat on kiinnitetty kehikkoon verhonipistimillä. Tadaa, valaistu perhealbumi on valmis. 


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Perhonen vai revontuli?


Dropsin lehdessä nro 133 on heti kannessa tällainen melko tutulta näyttävä iso siksak-huivi, Ravelryssa löytyy nimellä Butterfly-shawl. Tutulta se näyttää siksi, että se on lähes yksi yhteen kaikkien tunteman Revontuli-huivin kanssa. Ja jos nyt tarkkoja ollaan, niin minulla tässä kävi niin, että olen neulonut huivin Revontulena, koska en saanut mitään tolkkua Dropsin ohjeen aloituksesta, joka oli minusta aivan kummallinen. En myöskään kauheasti tykkää Dropsin ohjeiden kaaviokuvista, joissa langankierrot merkitään silmukoiden väliin. Ihan loogista sinänsä, mutta mun aivot on tottuneet lukemaan kaavioita eri tavalla. Näistä kopioasioistahan aina vähän väliä puhutaan, ja nyt se on taas ollut selkeämmin kartalla Marimekon osalta. Garnstudio on mun mielestä vähän niinkuin Ikea sisustuspuolella, se osaa tehdä samalta vaikuttavia versioita hittiohjeista, mutta niin ettei sitä oikein suoraan voi kopioksikaan syyttää. Tämäkin malli on mielestäni siinä rajoilla. Huivin vaikutelma on sama, tekotapa on osittain sama, ohjeen aloitusta vaan on muutettu (huonompaan suuntaan) ja pitsireikärivejä on tiheämmässä kuin alkuperäisessä Revontulessa. Silti ei kai juridisesti voi sanoa, että se on kopio, koska tiettyjä osia on muutettu, ja tällä alalla ne rajat on niin häilyvät muutenkin. Ja loppujen lopuksi, molemmat ohjeet on ilmaisohjeita, joten suunnatonta vahinkoa siitä tuskin koitunee kenellekään?

 
Huivi on todellakin iso, reilua hartiahuivi kokoa, ja se on aivan oivallinen kevyt lämmike näin kesälläkin viileitä aamuja ja iltoja vastaan, joita juuri nyt ei tosin ole ollut kovin paljon. Huivi syntyi viidestä kerästä Drops Delight -pätkävärjättyä lankaa. Ohjeen mukaisessa mallissa värit on vähän himmeämmät, tässä versiossa pistettiin sitä mikä omaan silmään näytti kivalta, ja ihan loppuun tuollaista muihin värityksiin verrattuna laimeaa sinibeigeä. Kerällä ollessaan se näytti niin erilaiselta, että jos olisin itse valinnut värit niin en olisi edes ottanut sitä mukaan, mutta nyt kun se outo beige on tuossa huivissa, niin se jotenkin mukavasti näyttää tasapainottavan tuota väri-ilottelua. Jos jotakuta kiinnostaa, niin käyttämäni tarkka värijärjestys ynnä muut tiedot löytyy Ravelrysta täältä (ja saa ihan vapaasti kopioida).

sunnuntai 26. toukokuuta 2013